Saksalaiset ovat hulluna parsaan ja se näkyy Berliinissä kaikkialla. Kauppojen tiskit notkuvat sitä eri kokoisina ja jokaisessa kaupunginosassa on kojuja, joista parsaa voi ostaa sesongin ollessa kuumimmillaan ihan kotikulmilta. Saksalaiset ovat hyvin tarkkoja parsansa suhteen, se ei saa olla 1-2 päivää vanhempaa. Ja toden totta, täällä parsa maistuu aivan erilaiselta kuin Suomeen matkustaneet ja viikon tiskissä maanneet kaverinsa.
Jo ensimmäisenä päivänä ostimme torilta valkoista, samana aamuna nostettua parsaa.Tässä reissussa huippua oli myös se, että paitsi että asuimme kivenheitonpäässä torilta ja KaDeWeltä, myös oikeassa kodissa, emmekä hotellissa. Voimme siis kokata kunnollisessa, hyvin varustetussa keittiössä.
Ensimmäisenä aamuna valmistin meille aamiaiseksi keitettyä parsaa, hollandaisekastiketta, uppomunia, jotka tarjottiin paahtoleivältä saksalaisen, ilmakuivatun kinkun aateloimana. Ei ollut huono aloitus päivälle sekään. Todettakoon, että ostimme Edekasta valmiin hollandaisekastikkeen, joka osoittautui erinomaiseksi. Suomessa suosittelisin Erik´s -valmiskastikkeita. Oikaisemalla on siis mahdollista ja ihan luvallista päästä onneen! Tietysti juhlistimme brunssiamme kuohuvalla saksalaisella sektillä, joka olikin ruoalle nappivalinta.
Lähes jokaisessa ravintolassa on parsamenu, niin myös KaDeWen Winter Buffet ravintolassa. Saksalaisten rakastama schnizelikin tarjotaan parsan kanssa. Saksalaiset selvästi arvostavat enemmän valkoista kuin vihreää parsaa. Se on nähtävissä niin toreilla kuin ravintoloissa.
Kun kävimme varhaisella illallisella Bertol Brechtin kantapaikassa, Brechts Steakhousessa, tilasimme tietysti alkuruoaksi parsaa. Koska kyseessä oli pihviravintola, se tarjottiin bearnaisekastikkeen kera. Oli aivan jumalaista sekin. Jutustelimme tarjoilijamme kanssa, joka kertoi, että parsasesonki on nyt kestänyt kaksi viikkoa ja hän on syönyt parsaa joka ikinen päivä. Vaimo vaan alkaa olla vähän kyllästynyt päivästä toiseen toistuvaan ruokalistaan.
Lauantaisella torireissullamme istahdimme riesling-lasilliselle Winterfeldt Markt -torin laidalla sijaitsevalle terassille. Ympärillä olevat ihmiset tilailivat oluen ja viinilasillisensa seuraksi flamkuchenia, tuota saksalaista pizzaa. Samaa, mitä Ranskassa kutsutaan tarte flambeeksi. Siis ohutpohjaista pizzaa, jossa on vain vähän, jos ollenkaan juustoa, ja vain hyvin ohuelti täytteitä.
SCHÖNEBERGIN PARSAPIZZA
400 g valmis pizzapohja
1 1/2 dl valmista hollandaisekastiketta
6 tankoa valkoista parsaa
6-8 kirsikkatomaattia
50-75 g homejuustoa (valko-, puna- tai sinihome)
mustapippuria myllystä
100 g kylmäsavustettua lohta
kourallinen rucolaa
Kuori parsat perunankuorimaveitsellä, leikkaa pois puiset varret ja halkaise parsat pituussuunnassa. Kiehauta parsatankoja kolmisen minuuttia suolalla maustetussa vedessä. Paistinpannu on hyvä keittoastia.
Levitä pizzataikina uunipannulle ja sen päälle hollandaisekastike. Asettele parsatangot sotilaalliseen riviin pizzapohjan päälle. Puolita kirsikkatomaatit ja viipaloi juusto, asettele ne pizzan päälle. Rouhi päälle reilusti mustapippuria.
Paista pizzaa 225-250 asteisessa uunissa kunnes juusto sulaa ja saa väriä, noin 15 minuuttia.
Pane kuuman pizzan päälle kylmäsavulohta (ilmakuivattu kinkkukin käy) ja tuoretta rucolaa.
Nauti heti puolikuivan, saksalaisen kuohuviinin kanssa.
Guten appetit!
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
HIMAHELLAN TIINA 