Oulu on Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026. Ja kulttuuria se on ruokakulttuurikin.
Oululaisen ruokakulttuurin sanotaan pohjautuvan idästä ja lännestä tulleisiin vaikutteisiin sekä ripaukseen Lapista vohkittua eksotiikkaa. Koska kyseessä on satamakaupunki, merimiesten maailmalta mukanaan tuomat ruokatarvikkeet toivat omat twistinsä pohjoispohjalaiseen ruokaperinteeseen.
Pohjoispohjalaisista raaka-aineista mainitsemisen arvoisia ovat erityisesti marjat, rieska ja kalat. Oulun alueen herkkuihin kuuluvat rannikon jokien nahkiaiset ja Perämeren lohi sekä siika. Koillismaalle ovat taas leimallisia porotuotteet, eksoottiset riistajalosteet ja lakka sekä muikku eri muodoissaan. Rannikolla ja maakunnan pohjoisosissa ohrarieska leivotaan perinteisesti ohueksi, kun taas eteläosissa se leivotaan piimään tai maitoon, ja on myös huomattavasti paksumpaa.
Oulun kauppahalli avattiin vuonna 1901. Se on historiallinen markkinapaikka, joka tarjoaa laajan valikoiman paikallisia ruokatuotteita, käsitöitä ja muita palveluja.
Oululaiseen tunnelmaan pääsee nauttimalla rössypottua Oulun sydämessä, eli kauppahallissa. Perinneherkkua voi nauttia myös useissa kaupungin ravintoloissa. Päätin tilata sitä Sokeri-Jussin Kievarissa.
Sokeri-Jussin Kievari sijaitsee Pikisaaressa, kivenheiton päässä torista. Käsinveistetyn hirsirakennuksen suojissa rakennettiin aikoinaan laivoja. Leppoisalla kävelyvauhdilla Toripolliisilta sillan yli Sokeri-Jussiin on noin viiden minuutin matka.
Nimen perusteella olisin kuvitellut paikkaa leipomo-konditoria-kahvilaksi. Mutta konstailematonta suomiruokaa tarjoavan ravintolan nimi viittaakin kahteen Sokeri-Jussiin: vuorineuvos Johan Grunströmiin ja kuuluisaan oululaiseen rautalaivaan, joka valmistui Oulun Konepajalta 1945. Laiva päätyi lopulta Välimeren pohjaan karilleajossa Algerian rannikolla 1969.
Sokeri-Jussi lempinimensä Suomen Sokerin toimitusjohtaja Johan Grunström sai humpsahdettuaan tehtaallaan tuhannen litran siirappisäiliöön. Herra olisi saanutkin makean lopun, ellei reppunsa unohtanut työläinen olisi palannut kustannuspaikalleen ja pelastanut pomonsa liemestä.
Lähiruoka on kova juttu Kievarin keittiössä, Keittiössä käytetään vain kotimaista kalaa ja lihaa ja perunat, juurekset ja vihannekset hankitaan nekin lähialueilta.
Pohjoispohjalainen ruokaperinne näkyy ruokalistalla Isoäidin keittiössä -osastossa. Muun muassa Oulujärven muikut, hirvenlihapyörykät ja voipottumuusi edustavat listalla maakunnan ruokahistoriaa.
Päätin menettää ruokaneitsyyteni jälleen kerran ja tilata rössypottua. Ruoan nimi tulee keiton pääraaka-aineena toimivasta veripaltusta, eli tuttavallisemmin rössystä. Ohje löytyy täältä.
Keitto valmistetaan veripaltusta, silavasta ja perunoista. Erinomainen, maukas ja ruokaisa soppa, jota kohtaan olin turhaan tuntenut ennakkoluuloja. Lusikoidessani keittoa kehittelin mielessäni fuusiomaakuntaruoan Kärpät-Tappara lätkämatsiin. Miltähän maistuisi, jos rössypottu tehtäisiinkin Tapolan mustasta makkarasta? Pitänee joskus kokeilla.
Oulu on kansainvälisesti tunnustettu teknologiakaupunki, mutta 200 vuotta sitten Oululla oli aivan toisenlainen maine. Se tunnettiin maailman tervapääkaupunkina.
”Kun minulta kysytään Oulusta, kerron aina, että Oulun varakkuuden alkulähde oli terva”, kertoo toimittaja Helena Petäistö. Oulun alueella syntynyt ja kasvanut Petäistö tuntee hyvin tervakaupan historian. Tervan kysyntä oli huipussaan 1800-luvulla. ”Maailman suurimmat laivastot, Britannian, Ranskan ja Yhdysvaltain laivastot mukaan lukien, suojattiin oululaisella tervalla.”
Oulussa sanotaan, että kahvi on mustaa kuin terva. Ja ravintoloissa ja kahviloissa on tarjolla tervajäätelöä. Se on herkkua, usko pois!
Matkailu avartaa aina! Nautitaan Suomen kesästä ja paikallisista herkuista kaikilla aisteilla.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
HIMAHELLAN TIINA 