Synkästä nimestään huolimatta 1-2. marraskuuta Meksikossa ja Keski-Amerikassa vietettävä Día de Muertos, eli kuolleiden päivä, ei ole mikään meksikolaisten halloween, vaan juhla, joka on omistettu lapsille ja kuolleille sukulaisille. Se muistuttaa enemmän meidän pyhäinpäiväämme, mutta on iloinen karnevaali hartaushetken sijasta. Kuolleiden päivä on tunnustettu Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi.
Kuolleiden päivän alkuperä juontaa juurensa varhaisten intiaanikansojen, kuten asteekkien ja mayojen, elokuisiin rituaaleihin. Kun espanjalaiset konkistadorit saapuivat Amerikkaan 1400-luvulla, heitä pöyristyttivät intiaanien pakanalliset tavat. Käännyttämisyrityksissään he siirsivät juhlan marraskuun alkuun, jotta se vastaisi katolisia vainajien muistopäiviä.
Meksikolaiset uskovat, että näinä päivinä kuolleiden henget vierailevat rakkaidensa luona, ja heidät otetaan vastaan kuin odotettuja vieraita. Kuolleiden päivänä haudat koristellaan kukkaseppelein, ja vainajien muistoksi rakennetaan alttareita. Alttari toimii kuin buffetpöytä, johon tuodaan kuolleen henkilön lempiruokia, perinneruokia, hedelmiä, samettikukkia ja kynttilöitä. Alttareilla poisnukkuneet ovat läsnä kuvina, muistoesineidensä ympäröimänä. Lähes kaikilla alttareilla on kuolleiden päivän leipä, pan de muerto, sekä sokerista tehtyjä pääkalloja, calaveras. Kuolleille lapsille (los angelitos, pikku enkelit) tuodaan leluja, aikuisille tequila- tai mezcal-pulloja.
Kuolleiden päivä on Meksikossa värikäs ja iloinen juhla, jota vietetään yleensä perhepiirissä, mutta myös kaupunkifestivaaleina. Kodeissa kokoonnutaan kotialttarin äärellä tai hautausmaalla, jossa saatetaan istua sukulaisten kanssa läpi yön. Haudalla pidetään piknik, ja ruokailun lomassa kerrotaan tarinoita kuolleista henkilöistä. Jos nälkä ei eväistä lähde, asiaa ei pidä ihmetellä; väitetään, että ruoasta on kadonnut maku ja ravintoaineet, sillä vainajat ovat jo syöneet parhaat palat.
Lapsille kuolleiden päivä on erityinen karkkipäivä, sillä he saavat juhlapäivänä sokerista tai suklaasta tehtyjä pääkalloja. Tämä perinne ilmentää juhlan iloista yhteisöllisyyttä, kun perheet kokoontuvat jakamaan muistojaan ja kunnioittamaan edesmenneitä.
Día de Muertos yhdistää esihistorialliset uskomukset ja katolisen tradition. Se on tunnustettu Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi. Juhla tuo sukupolvet yhteen, mahdollistaa keskustelun elämän ja kuoleman merkityksestä sekä tarjoaa lohtua rakkaiden muistamisessa. Se on kaunis tapa kunnioittaa kuolleita ja keskeinen osa meksikolaista kulttuuria, joka elää ja kukoistaa vuodesta toiseen.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
HIMAHELLAN TIINA 