Kuolema on asia, joka yhdistää meitä kaikkia. Se koskettaa jokaista, emme vain tiedä aikataulua tai lähtöjärjestystä.
”Tämä on kutsu kuolemaillalliselle. Elämäsi tärkeimpään keskusteluun.
Illallispöytä, talvinen lauantai-ilta, yksinkertaista kasvisruokaa, viiniä, kynttilänvaloa, kuusi ihmistä, monet toisilleen täysin tuntemattomia, ja keskustelun aiheena kuolema. ”
Miten haluat, että sinut muistetaan kuolemasi jälkeen? Mitä ruokaa edesmennyt rakas ihminen teki sinulle? Mitä tekisit, jos tietäisit, että sinulle on enää viikko elinaikaa? Millaiset hautajaiset haluat? Asioita, joista voi olla vaikea arjessa puhua, mutta joista pitäisi puhua. Kuolema ei ole tabu, se on osa elämää.
Idea kuolemaillalliseen tulee Michael Hebbin kirjasta Puhutaan kuolemasta illallisella. Hebb kehottaa ja kannustaa järjestämään kuolemaillallisia, joita
maailmalla on pidetty yli 100 000.
Itku ja nauru kuuluivat tasavertaisesti tähän unohtumattomaan iltaan. Jokainen illallinen on erilainen, kaikkihan riippuu pöydän ympärillä istuvasta seurueesta. Meidän illallispöytäämme sattui useita ”karjalaisia itkijänaisia”.
Emäntämme oli tiukka Kello-Kalle, jokaisella oli aikaa vastata kysymykseen tiimalasissa valuvan hiekan verran eli minuutin ajan. Näin kukaan ei päässyt dominoimaan käytyä keskustelua.
Etukäteen emäntämme oli pyytänyt listaamaan kolme kappaletta, joita toivoisimme soitettavan hautajaisisamme ja kertoa illallisella miksi. Valitsemani musiikki avasi kyynelkanavani. Itsekin yllätyin vahvasta reaktiostani.
Vein mukanani kuolemaillalliselle kuoharipullon ja karvasmantelikakun. Karvasmantelihan tuoksuu kuolemalta eli syanidilta, jos uskomme komisario Palmua.
Elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) Alli Rygseck kuoli juotuaan absinttia, johon oli sekoitettu syankaliumia eli syanidia.
äitini raastavaa kuolinkamppailua, minusta tuli vankkumaton eutanasian kannattaja. Äiti oli paitsi äitini, aikuisiällä myös paras ystäväni.
Michel Hebbin mukaan illallisen menun pitää olla yksinkertainen. Ruoka ei saa viedä liikaa huomiota varsinaiselta aiheelta. Ruoka ei myöskään saa aiheuttaa stressiä illan emännälle. Näillä illallisilla pöydässä kukaan ei ole ravintolakriitikko. Illallisseurueessamme oli useampi kasvissyöjä eli emäntämme tarjosi meille (todella herkullista) vegaanista ruokaa.
Illallisen jälkiruokana oli tummanpuhuva suklaamousse.
Mikä olikaan biisi, jonka haluan soitettavan hautajaisissani? Se on Hectorin Yhtenä iltana. Toivoisin, että viimeinen iltani voisi olla kuvatun kaltainen.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti