Totesimme hyvän ystäväni ja Maku-lehden entisen päätoimittajan Marita Joutjärven kanssa, että supervoimamme on ruoanlaittotaito. Osaamme taikoa gourmet- ja terveellistä kotiruokaa hyvinkin edullisista raaka-aineista.
Jäin miettimään tarjoushaukkailuani, kun luin Anna-lehden kyselytutkimuksen tuloksia vuodelta 2023. Näistä ajoista ruoan hinta on pompannut vielä 20 % ylöspäin.
Kotitaloustunneilla olen painottanut oppilailleni, että ruoanlaittotaito tekee elämästä paljon herkullisempaa. Silloin ei tarvitse tyytyä mauttomaan ja kalliiseen valmisruokaan. Hyvä ruoka on lisäksi nautinto, jonka voi toistaa neljä kertaa päivässä, ja tietää tarkalleen, mitä lautasella oleva ruoka sisältää. Lisäksi ruoanlaitto on kivaa yhteistä puuhailua.
Olen harrastanut ruoanlaittoa siitä asti, kun opin lukemaan; jo 15-vuotiaana hoidin perheemme ruokatalouden. Tein isälle ostoslistan, ja hän hankki raaka-aineet sen mukaan. Isä oli tarkka rahasta, ja taloudellisuus oli tärkeä periaate lapsuuden keittiössäni.
Kotitalousopettajaksi opiskelu antoi erinomaiset perusvalmiudet, mutta valmistumiseni jälkeinen neljä vuotta S-ryhmän kokeilukeittiössä oli todellinen ruoanvalmistuksen ja elintarviketiedon korkeakoulu. Kaikki julkaistavat reseptit testattiin useamman kerran varmistaaksemme ohjeiden toimivuuden. Esinaiseni oli ravitsemustieteilijä, joka vahti, ettei ohjeissa läträtty liialla kermalla ja rasvalla. Olen erittäin kiitollinen näistä opeista.
Asun siten, että yksi pääkaupungin parhaista Citymarketeista on lähikauppani, ja kadun toisella puolella on Lidl. Arvon liikennevaloissa, panenko vilkun oikealle vai vasemmalle, riippuen tarpeistani ja kaupan tarjouksista. Usein käyn molemmissa. Tätä kirjoittaessani alkuviikon tarjouksessa on ollut siskonmakkaroita ja broileria – niistä lähdetään etsimään ruokaaideaa.
Tykkään pyöriä isoissa marketeissa. Joskus maidonhaku saattaa kestää tunninkin, kun tutkin hyllyjä, etsin uusia tuotteita ja mietin, mihin niitä voisi käyttää. Kurkkaan aina myös hävikkihyllyn, joka on parhaimmillaan maanantaisin, kun viikonlopun kalliimpia, myymättä jääneitä raaka-aineita punalaputetaan alennushinnoin. Viimeksi ostin ranskalaista, tuoretta ankanrintaa 30 % alennuksella.
Kotona on aina paljon kasviksia, mutta välillä osa päätyy hävikiksi. Yritän kuitenkin aina lisätä valmistamaani ruokaan runsaasti kasviksia, jolloin niitä tulee syötyä lähes huomaamatta ja eläinproteiinin osuus ruoasta vähenee itsestään. Ärtynyt suolistoni pitää enemmän kypsistä kuin raaoista kasviksista.
Kala on kallista. Sääli, sillä pidän kalasta. Lohi on tarjoushaukan kala. Se on usein tarjouksessa tänäkin viikonloppuna. Oletko ajatellut miten edullinen leikkele graavilohi on?
Olen myös hulluna tuoreisiin yrtteihin. K-ryhmän asiakasrekisterin mukaan kuulun siihen 1 % asiakaskuntaan, joka ostaa eniten tuoreita yrttejä. Kesällä minulla on terassi ja parvekelaatikot täynnä yrttejä. Etnokaupoista haen isot niput lehtipersiljaa, minttua ja korianteria ja hoidan niitä kuin leikkokukkia. Yrtit säilyvät jääkaapissa tai terassillani pari viikkoa.
Kotileivonta on kannattavaa, sillä leipomotuotteiden hinnat ovat kalliita suhteessa raaka-aineiden hintoihin. Leivon viikoittain sämpylöitä/patonkeja ja tuoretta pullaa. Pellillisen voisilmäpullia saa lähes 1–2 pullan hinnalla. Osaan katelaskennan yrittäjänkin kannalta, mutta itse tekeminen on myös harrastukseni, josta nautin – se on tapani olla luova.
Seuraan ruokatrendejä, mutta harvoin hurahdan niihin. Joku Dubain suklaa ei vain puhuttele minua. Olen innostunut välimerellisestä keittiöstä ja aasialaisesta ruoasta: paljon kasviksia, paljon makua. Esimerkiksi massamancurrya söin viikon aikana neljä kertaa, koska se on niin hyvää!
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän mieleni tekee lapsuuteni retroherkkuja. Esimerkiksi tilliliha on sellainen ruoka. Tein myös läskisoosia, joka oli äitini bravuuri kalan paistamisen lisäksi. Nykypossut ovat vain vähärasvaisempia, joten ihan samanlaista ruokaa en saanut aikaiseksi.
Traditioita on hyvä noudattaa ja jatkaa. Pitkänäperjantaina lapsuudenkodissani pöydässä oli savusiikaa, munakastiketta, keitettyjä perunoita ja vihersalaattia. Ne löytyvät varmaan tulevanakin pääsiäisenä ruokalistalta.
Satokausiajattelu on minulle itsestäänselvyys. Kun kasvis tai hedelmä on sesongissa, se on parhaimmillaan ja edullisimmillaan. Nyt keväällä keittiössäni on todellinen ruokasesonkien ilotulitus, kun parsa ja varhaiskaali ovat tulleet kauppoihin!
Käyn ruokaostoksilla myös etnokaupoissa. Sieltä saa esimerkiksi lihoja ja sisäelimiä, joita tavallisista kaupoista ei löydy. Viimeksi ostin Itäkeskuksen Alanayasta kananmaksaa 4,49 e/kg.
Monet sanovat, että heillä ei ole aikaa tehdä ruokaa. Olen syönyt viikon ruokia, jotka ovat valmistuneet 20–30 minuutissa. Ja tiedän tarkalleen, mitä ne sisältävät!
Erään kodinkoneliikkeen slogania mukaillen: ”On vain tyhmää syödä mautonta ja kallista ruokaa!”
Rakkaudesta ruokaan ja ruoanlaittoon
Tiina
HIMAHELLAN TIINA 