HIMAHELLAN TIINA

Terveiset Vilnasta, jossa vietin juhannuksen 2022 jälkeen neljä päivää. Huom! Hintatiedot eivät ole ajantasalla.

Vuonna 2022 700 vuotta täyttänyt Vilnan vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, Euroopan suurin barokkiarkkitehtuurin keskittymä. Vilnan vanhakaupunki eroaakin selvästi Tallinnan ja Riian vanhoista kaupungeista. Vanhakaupunki on kompaktin kokoinen, sen hallitsee hyvin kävellen. Sateen sattuessa Boltilla liikkuu paikasta toiseen muutamalla eurolla.

Teimme heti tultuamme 2 1/2 tunnin vanhankaupungin opastetun kävelykierroksen. Ilmaiset, tipillä maksettavat kierrokset lähtevät Kaupungintalon portailta. Opastus oli englanniksi. Upeaa työtä tehnyt oppaamme Indrè sai kaupungin avautumaan neitsytmatkalaiselle heti ensimmäisinä tunteina. Seuraavan päivän Hop On -Hop Off -kierros näytti kaupungin sitten laajemmin.

Ruoka

Liettualaiset ovat ylpeitä ruokakulttuuristaan ja vertaavat itseään italialaisiin, joille keittiö on kodin sydän ja jotka istuvat illallispöydässä pitkään. Jotta Vilnassa syö hyvin, kannattaa nähdä vaivaa ravintolavalintojen suhteen. Neitsytmatkalla halusin nimenomaan tutustua paikalliseen keittiöön. Olemme syöneet niin kansankuppilassa, laadukkaassa bistrossa kuin fine dining -ravintolassa. Kaikissa hyvin. Liettuassa on noin 200 panimoa joiden tuotteista on vara valita aterialle paikallinen juoma.

Hintataso täällä on Suomea edullisempi, mutta ei enää halpa. Pandemia teki tehtävänsä. Tuopin paikallista olutta saa 5-8 eurolla, leivoskahvit 8 eurolla, lounaalla syö hyvin 20 eurolla, 4-6 ruokalajin illallinen viineineen keventää kukkaroa 70-100 euroa.

Nähtävyydet

Liettua on katollinen maa, joten kirkkoja Vilnassa on lähes joka kulmalla. Punatiilinen Pyhän Annan kirkko sijaitsi ihan hotellimme vieressä. Napoleonin kerrotaan sotaretkellään ihastuneen koristeelliseen goottilaiseen pikkukirkkoon niin, että hän suunnitteli sen siirtämistä Ranskaan. Kannattaa poiketa sisään. Me osuimme sinne juuri messun aikaan.

Oma suosikkini nähtävyyksistä oli boheemi Užupiksen kaupunginosa, joka julistautui omaksi vapaavaltiokseen vuoden 1997 aprillipäivänä. Valtiolla on käytössä oikean valtion tavoin oma presidentti, kansallislaulu, valuutta, lippu, perustuslaki, kirkko, postimerkki sekä noin 12 hengen armeija.

Užupis olikin aikoinaan nimenomaan juutalaisten asuinalue, joka autioitui toisen maailmansodan yhteydessä. Hylättyihin taloihin asettui lähinnä eri alojen rikollisia, joten tavallinen kansa kiersi alueen vuosikymmenien ajan mahdollisimman kaukaa. Neuvostoliiton romahtamisen ja Liettuan itsenäistymisen aikoihin Užupis siistiytyi ja sinne alkoi muuttaa taiteilijoita, opiskelijoita sekä muuta vapaamielistä väkeä.

Kuten kunnon valtiolla ainakin, myös Užupisilla on 41 artiklaa käsittävä perustuslakinsa. Perustuslaki korostaa Užupisin vapaata ilmapiiriä. Perustuslakiin tutustuimme Paupio-kadun varrella, josta se löytyy useilla eri kielillä kiiltäviin peililaattoihin painettuna. Myös suomeksi.

Nykyään rappioromanttisen rouhea Užupis on yksi Vilnan kalleimmista asuinalueista, jota asuttavat lähinnä taiteilijat. Alue on täynnä gallerioita, taiteilijoiden työhuoneita, katutaidetta, taiteen avulla henkiin herätettyjä taloja sekä kahviloita.

Vilnan kauppahalli löytyy läheltä Aamunkoiton porttia. Minulle se oli pienoinen pettymys, sillä monet liikkeistä olivat kiinni. Hallista on mahdollista hankkia paikallisia ruokatuliaisia kotiinjääneille. Tosin vaatepuolta löytyy hallista ruokatarjontaa enemmän.

Vilnan museoista suosituimpia on Liettuan KGB:n vanhassa päämajassa sijaitseva Kansanmurhan uhrien museo, jossa esitellään KGB:n käyttämiä sellejä ja kidutusmenetelmiä. Tässä maailmantilanteessa on hyvä käydä palauttamassa muistiin se, että historialla on tapana toistaa itseään.

Ostokset

Ostoksia voi tehdä Gedemino-kadulla, joka on Vilnan pääkatu. Sitä on aikaisemmin kutsuttu muun muassa Stalinin- ja Lenininkaduksi. Vuodesta 1989 se on tunnettu Vilnan perustajan Gedeminaksen katuna.
Kadun varrelta löytyy lukuisia kauppoja, jotka myyvät paikallista muotia sekä kansainvälisesti tunnettuja merkkejä. Löysin itselleni juuri alkaneesta alesta kengät.

Toisella puolella jokea on isoja kauppakeskuksia, mutta niihin emme ole tunteneet tällä reissulla juurikaan vetoa.

Vilna on sopiva matkakohde pitkälle viikonlopulle. Tulimme aamukoneella, viivyimme kolme yötä ja lähdemme iltakoneella kotiin. Vilna ehti tulla tässä ajassa sopivan hyvin tutuksi. Tänne haluan tulla myös uudestaan!

Mietimme paluulennolla matkakumppani kanssa mikä oli Vilnassa parasta.

• Jos Riika on Baltian Pariisi, niin Vilma on Baltian Rooma tai Jerusalem. Roomalaiskatolilaisuus ja juutalainen kulttuuriperintö on kaupungissa käsin kosketeltavissa.
  Balttian maiden pääkaupungit eli Tallinna, Riika ja Vilna ovat kaikki erilaisia ja omilla persoonallisilla tavoillaan kiehtovia. Ehkä geeniperimässäni on jotakin mistä en tiedä.
• Vilna on ihmisen kokoinen kaupunki. Kävellen näkee jo paljon. Päivässä kertyi 15 000-20 000 askelta. Pitkä viikonloppu kaupungissa riittää vallan mainiosti siihen tutustumiseen. Suosittelen kolmea yötä ja neljää pelipäivää!
• Vilna tuntui myös turvalliselta kaupungilta ja ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Englannilla kyllä pärjää, mutta kielimuuri on yhä olemassa. Jopa nuorten ihmisten kielitaidossa on toivomisen varaa. Siinä on iso ero esimerkiksi Tallinnaan.
• Vilna näyttää parhaat puolensa juuri kesällä. Kaupunki on kuin tehty ulkoilmaelämälle, arkkitehtuurin ihmettelylle ja terassilta toiselle vaeltelulle. En näe itseäni Vilnassa marraskuussa. Ystäväni on ollut Vilnassa aikaisemmin uutena vuotena ja kehui kyllä tunnelmallista joulutoria.
• Vilna ei ole Tallinnan tai Riian veroinen ravintolakaupunkina, mutta keittiö on mielenkiintoinen ja omanlaisensa. Siinä maistaa niin juutalaiset, puolalaiset/saksalaiset kuin venäläisetkin vaikutteet. Peruna tulee tutuksi monessa muodossa. Paikalliselle keittiölle kannattaa antaa mahdollisuus, mutta ruokapaikka kannattaa valita huolella, jos ei tyydy turistitarjontaan. ”Sallin” meille vain yhden poikkeaman paikallisesta ruoasta. Kävimme lounaalla Georgian Housessa, koska kumpikin meistä pitää georgialaisesta keittiöstä. Erinomainen kokemus sekin. Soimme bussineslounaan 20 eurolla/hlö.
• Hintatasoltaan Vilna ei ole halpa, mutta VIlnassa voi nauttia elämästä kuitenkin erinomaisella hinta-laatusuhteella. Meillä oli mm. 30 neliön Oscar Wilde -luksushuone boutiquehotelli Shakesperessä, josta maksoimme 125 e/yö. Hotellin aamiainen oli yksi parhaista asioista koko reissulla! Se maksoi 11 euroa/aamu. Istuimme joka aamu 1 1/2 tuntia pöytään tarjoilulla aamiaisella. Molemmat meistä nautti suuresti näistä kiireettömistä aamuista. Olimmehan lomalla.