HIMAHELLAN TIINA

MAINOS: kaupallinen yhteistyö, Viking Line

Käymme kerran vuodessa lapsuudenystäväväni ja kummityttäreni äidin Annen kanssa Tukholman risteilyllä. Kesäkuun alussa lähdimme 20. kerran yhteiselle laivamatkalle, jota kutsumme Lady Lineksi. Ohjelma on ollut joka reissulla lähes identtinen. Miksi muuttaisi erinomaisiksi todettuja perinteitä? Yhteistä laatuaikaa bestiksen kanssa hyvän ruoan ja juoman parissa.

Nykyisellä risteilykulttuurilla on ollut kehityksensä jo sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin suomalaiset risteilivät pääsääntöisesti Tukholmaan ja ruusujen kaupunkiin Visbyhyn. Risteilykulttuurimme ominaispiirteeksi muodostui se, että risteily tapahtui reittiliikenteeseen suunnitelluilla aluksilla samanaikaisesti reitti- ja rahtiliikenteen kanssa. 1960-luvulla rakennetut risteilykäytössä olleet alukset olivat kaikki autolauttoja, eivätkä varsinaisia risteilyaluksia. Yhä edelleen laivat ovat tärkeä osa E4-maantietä.

44 vuotta sitten menin juuri samalla päivämäärällä eli 3. kesäkuuta laivalla kihloihin Klippanin edessä. Eksän mielestä sormuksia vaihdettiin vasta Kustaanmiekassa, mutta hän romantisoi asiaa. Olimme hyvin rakastuneita ja hätäisiä! Hytissä odotti samppanjapullo, jonka vanhempani olivat sinne hoitaneet! Risteilyt ovatkin näytelleet usein roolia elämäni juhlahetkissä.

Ruoka on minulle, kuten monille muillekin matkustavaisille, tärkeä osa ihan mitä tahansa matkaa. Näen paljon vaivaa jo ennen matkaa tutustuakseni paikalliseen ruokakulttuuriin, jotta osaan ainakin bongata paikan päällä ne must-kokemukset ja paikalliset erikoisuudet. Samoin googlailen ravintoloita ja kyselen vinkkejä paljon matkustavilta ystäviltäni. Ruoka on minulle tärkein kriteeri myös laivayhtiötä valitessani, sillä laivalla vietetään pääosa matka-ajasta. Maissa on aikaa vain kuutisen tuntia. Tutkimuksen mukaan 12 % matkustajista pitääkin tärkeimpänä valintakriteerinä hyvää buffettia ja 6,4 % hyvää à la carte -ravintolaa.

Olemme varanneet lähtöillaksi aina pöydän à la carteen. Siihen on syynsä. Suosikkimme vuosien varrella on ollut äyriäistarjotin, jota maissa on harvoin saatavilla. Äyriäistarjotin, joka askarrellaan hitaasti laivan samppanjan kanssa, tuntuu todelliselta juhlaillalliselta. Äyriäisvati pitää sisällään seuraavat herkut: 1/2 hummeri, tuoreita ja savustettuja katkarapuja, ostereita, sinisimpukoita, merirapuja, taskuravun saksia ja kampasimpukkaceviche. Lisukkeet ovat Rhode Island -kastike, aioli, salottisipulivinegrette, wakame-levä ja paahtoleipä. Talvella vati tulee varata kolme vuorokautta ennakkoon, kesäsesonkina se on aina tarjolla 54/58 euron hintaan.

Tällä risteilyllä teimme poikkeuksen ja valitsimme keittiömestarin suositusmenun, koska minulle oli ylistetty listan lammastartaria. Ja aiheesta olikin. À la Cartessa ruokaileminen on jo lähes saman hintaisesti kuin maissa, mutta viinit ovat vielä huomattavasti edullisempia kuin ravintoloissa.

Aterian jälkeen piti vielä pyörähtää yökerhossa katsomassa, mikä siellä on meno ja sitten olikin aika mennä nukkumaan, jotta virtaa riittäisi myös päiväksi Tukholmaan.

LUX Seaside Premium -hyttiimme kuuluu premium-aamiainen, muuten sen hinta on 25 euroa. Ystäväni tietävät, että en ole aamiais- ja brunssi-ihmisiä. Olimme iloisesti yllättyneitä aamiaispöydän uudistuksista. Tarjontaa oli selkeästi upgreidattu: laadukkaampia leikkeleitä ja juustoja (Tête de Moine, kuvassa) muna 64 perunavaahdolla ja pekonilla oli listalta pöytään tilattava herkku, ja monilta lautasilta näytti löytyvän niin voileipä- kuin kermakakkua. Skumppalasitkin olivat muuttuneet huiluista tulppaaneiksi! ”Tässähän odottaa jo huomista aamua”, totesin Annelle.

” Vastuullisuus on Viking Linelle tärkeää. Yli 70 prosenttia ruoka-aineista tulee Itämeren alueelta, Suomesta, Ruotsista ja Virosta. Suomalaisilta tuottajilta tulee noin 40–45 prosenttia.”, kertoo viestintäpäällikkö Christa Grönlund.

”Pyrimme kierrättämään kaiken mahdollisen, kuten kahvinporot kerätään talteen ja kierrätetään puutarhamullan raaka-aineeksi. Ravintoloidemme käytetyt paistinrasvat kierrätetään suomalaisen meriteollisuuden biopolttoaineeksi.”

Tukholma on aina ollut yksi lempikaupungeistani. Sillä tuntuu aina olevan jotain uutta tarjottavaa, puhuttiin sitten trendeistä tai nähtävyyksistä. Tukholmassa on vahva eurooppalainen klangi, joka näkyy kaikessa, niin ihmisissä kuin elämäntyylissä. Lady Linella meillä on perinteinen kaava: ajamme laivaterminaalista bussilla bussiterminaaliin ja kävelemme sieltä kohti keskustaa, niin nytkin. Ilma oli siihen mitä parhain, 20 astetta lämmintä ja puolipilvistä. On ihan eri juttu olla kaupungissa kesäkuussa kuin maaliskuun tihkusateessa! Eli nyt eivät museot kutsuneet, vaikka Fotografiska on aivan Viking Linen terminaalin vieressä. Mutta se on erinomainen kohde koiranilmalla.

Parin sadan metrin päästä bussiterminaalista on Vete-Katten, ”Tukholman Ekberg”. Olemme vuosien ajan kävelleet Vete-Kattenin ohi, mutta tällä kertaa poikkesimme sinne päiväkahville ennen kuin bussi lähti takaisin laivalle. Vete-Katten perustettiin vuonna 1928 ja on siitä lähtien ollut tukholmalaisinstituutio. Klassiset kahvilat ovat nähneet työläisiä ja johtajia, juoksupoikia ja poliitikkoja, punkkareita ja seurapiirinaisia istuvan yhdessä lähes vuosisadan ajan. Heitä yhdistää rakkaus hyvään kahviin, ensiluokkaisiin leivonnaisiin ja rauhalliseen konditoriatyyliin. Vete-Kattenissa leivotaan kaikki alusta alkaen parhaista raaka-aineista, mitä on saatavilla.

Laivalle palattuamme noudatamme jälleen Lady Linen traditiota. Kaupungilla lähes 15 000 askelta köveltyämme vaihdamme yöpuvut päälle ja nautimme hytissä katkarapuleivän kuplivan kera. Kun ostin leivät kahvilasta, kassa kysyi: ”Onko klubikorttia? Sillä saa leivästä euron alennuksen.” Leipä maksoi 9,50 euroa. Olipa kiva yllätys!

Hytistämme ja sen parvekkeelta voimme samalla ihailla ohi lipuvaa Tukholman saaristoa. Menemme aina syömään vasta viimeiseen kattaukseen. Leipien jälkeen on päiväunien aika. Aika nauttia ihanasta hytistämme.

Tällä teissulla tutustuimme laivan uudistuneeseen buffaan. 25. kesäkuuta  asti on tarjolla vielä Kevätbuffa, mutta se muuttuu Kesäbuffaksi juhannuksen jälkeen. Vuodenaikojen mukaan vaihtuvien ruokalajien perusta on pohjoismainen keittiö. Buffetin hinta on 44,50/48,50 euroa. Kun varaat ja maksat ateriasi etukäteen, saat ne edullisemmin kuin laivalta, ja varmistat samalla paikan ravintolassa. Hintaan sisältyvät alkuruoat, lämpimät ruoat ja jälkiruoat sekä olut, viini, virvoitusjuomat ja kahvi/tee.

Buffetpöydästä löytyvät merelliset klassikot, kuten katkaravut, kylmät kalaruoat sekä herkulliset liharuoat. Viikkari on erityisen ylpeä kattavasta kasvisruokavalikoimasta, josta osa on vegaanisia ja joita suositellaan lämpimästi myös sekaaneille.

Anne ei ollut syönyt buffetissa vuosiin, joten hän oli positiivisen yllättynyt ruokien laadukkuudesta. Lady Linellä emme ole buffetissa aikaisemmin käyneet, mutta minuun on erityisesti Viikkarin joulubuffet tehnyt vaikutuksen vuosi toisensa jälkeen.

Tietysti sesongin aikana buffassa joutuu jonottamaan ja ruokaa tulee lastattua lautaselle enemmän kuin estetiikka sallii. Mutta ruoassa ei todellakaan ollut moitteen sijaa! Siitä olimme yksimielisiä.

”Olisikohan mahdollista saada raparperisillin ohje?” mietin.

Kun kummityttäreni isä oli meitä aamulla vastassa laivarannassa, pulputimme yhteen ääneen miten kivaa oli taas ollut! Hyvään elämään kun kuuluvat niin ystävät kuin traditiot.

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ