Georgia vei palan sydämestäni. Varsinkin siellä tarjottu ruoka. Kävin tutustumassa georgialaiseen keittiöön ja viineihin kansainvälisellä pressimatkalla toukokuussa 2018.
Kun Luoja jakoi maata kansoille, georgia-
laiset myöhästyivät tilaisuudesta. He
olivat unohtuneet notkuvien viini- ja
ruokapöytiensä äärelle.
”Juhlimme vain luomistyotäsi”, he
selittivät. Niin Luoja heltyi ja antoi heille itselleen sãästamänsã palan maanpãallista paratiisia. Sillã tavalla georgialaiset saivat viljavan ja kauniin kotimaansa, kertoo legenda.
Suomessa Georgia tunnettiin pitkään Gruusiana. Kun maa itsenäistyi Neuvostoliitosta vuonna 1991, alettiin valtiota kutsua meillä Georgiaksi länsimaisen perinteen mukaan.
Georgian ruokakulttuuria leimaavat tuoreet leivät, juustot ja runsas vihannesten sekä hedelmien käyttö. Ruoka tuodaan pöytään kulhoissa, joista jokainen ottaa vuorollaan.
Supra on georgialainen fiesta
Ystävällisyys ja vieraanvaraisuus ovat tärkeitä maan kulttuurissa. Perinteisesti ajatellaan jopa, että jokainen ovesta sisälle astuva on Jumalan lahja ja hãntä tulee myös kohdella sen mukaisesti.
Jos reissussa käy hyvä tuuri, matkailija pääsee osallistumaan supraan, joka on tärkeä osa kansallista identiteettiä. Se on juhla, jossa pöytä notkuu paikallisista herkuista ja viinilasillisia ei lasketa. Juhlan nimi tulee liinasta, jolle astiat katetaan. Supran aihe voi olla niin häät kuin hautajaiset, kotiinpaluu tai vaikkapa syntymäpäivät.
Juhlien seremoniamestarina toimii suurta arvostusta nauttiva Tamada, jonka tehtävänä on huolehtia maljojen nostamisesta, puheenvuorojen jakamisesta ja yhteislaulujen johtamisesta. Maljapuheet menevät etiketin mukaan ja aiheet liittyvät vahvasti ystävyyteen, rauhaan,perheeseen, sukuun ja terveyteen. Mutta ennen kaikkea Tamadan tehtävänä on valvoa, että juhlissa viini virtaa. Viinillä on tärkeä paikkansa, sillä se symboloi niin elämää kuin kuolemaa. Tamadan tehtävä on arvostettu, sillä hyvä Tamada luo juhlien hengen ja sen yhteisöllisyyden.
Juhlapöytään kannetaan varmasti khachapuria (tunnetaan myös nimellä hatsapuri) eli juustolla täytettyä leipää sekä paikallisia pelmeneitä eli khinkaleja. Khinkali-nyyttien täytteenä voi olla lihaa, juustoa tai vaikkapa sieniä.
Hatsapuria voisi kutsua georgialaiseksi pizzaksi. Sillä on monta muotoa, alueesta riippuen. Tämä juustoleipä on tärkeä osa georgialaista keittiötä ja elämäntapaa. Wikipedia paljasti että 88 % georgialaisista valitsee mieluimmin perinteisen hatsapurin kuin italialaistyyppisen pizzan. Hatsapurin pääraaka-aineena on yleensä yksinkertainen taikinapohja ja suolainen juusto.
Erilaiset kylmät ja lämpimät kasvisruoat kuuluvat suprapöytään. Lihapadat tai -vartaat ovat pääruokia. Georgiassa jälkiruokaa korvaa usein tuoreet hedelmät, mutta hedelmämehusta ja pähkinöistä tehtyjä churchela-tankoja saattaa olla vadilla tarjolla.
Dezerter Bazaar on Tbilisin päätori ja kauppahalli, jossa saa erinomaisen käsityksen georgialaisen ruokakulttuurin rikkaudesta. Tori sai nimensä 1900-luvun alussa, jolloin tsaarin armeijasta karanneet sotilaat myivät siellä aseensa ja sotilastarvikkeensa. Vuonna 2012 torin yhteyteen rakennettiin 2000 neliön kokoinen kauppahalli, jossa myydään niin tuoreita kuin kuivattuja hedelmiä, vihanneksia, juustoja, mausteita, lihaa kuin tuoretta kalaa. Parhaiden ravintoloiden kokit tekevät täältä tuoretavarahankintansa.
Kvevri -viinit ovat alkuviinejä
Georgia on erittäin vanha viinimaa, sillä sen perinteet ulottuvat jopa 8 000 vuoden taakse. Viininviljelyksen ja -valmistamisen uskotaan vahvasti olevan lähtöisin juuri Georgia-Armenian seudulta.
Georgian erityispiirre ovat kvevri-astiat, joita osa maan tuottajista edelleen käyttää. Viini valmistuu rypäleiden kuorien, siementen sekä joskus jopa rankojen kanssa munanmuotoisessa savi- tai betonisammiossa. Vuosituhansia vanha viininvalmistusmenetelmä on listattu Unescon aineettomaksi kulttuuriperinnöksi.
Kypsät rypäleet laitetaan kvevrin sisälle tertunrankoineen kaikkineen ja ruukun kansi tilkitään umpeen mehiläisvahalla. Viini jätetään käymään noin puoleksi vuodeksi maan alle. Loppukypsytys tapahtuu pullossa. Osa kvevreissä tuotetuista valkoviineistä on väriltään niin tummia, että niitä kutsutaan toisinaan oransseiksi viineiksi.
Kvevri-viinit täyttää kaikki alkuviini-määritelmän kriteerit, jolloin viinin on tarkoitus olla mahdollisimman luonnollinen, muistuttaa rypäleiden alkuperästä ja luonnollisesta mausta ilman moderneja viinivalmistuksen menetelmiä, jotka vaikuttavat viinin maun muodostumiseen.
Georgialaisen viinin suosion kasvaessa viinimatkailu etenkin Kakhetin alueelle on lisääntynyt. Matkailijoita on alettu houkutella viinihistorian juurille.
Suurin osa viinin perässä Georgiaan matkustavista on venäläisiä, jotka haluavat kokeilla mahdollisimman monia viinilajeja. Myõs saksalaiset ovat alkaneet tehdä matkoja georgialaisille viinitiloille, Suomestakin järjestetään viinimatkoja Kaukasiaan.
”Kveri-viinit kiinnostavat, vaikka niiden vaativa maku kaipaa totuttelua” , oppaamme sanoo.
Näytteeksi hän ammentaa meille valkoviinia sammiosta. Maistelemme sitä laakeasta savikupista. Viini täyttää trendikkään alkuviinin määritelmän, sillä sen valmistuksessa ei tingitä. Siitä pitää tai sitten ei.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
HIMAHELLAN TIINA 