Neuvostovallan aikana Sillamäe oli teollisuuskaupunki, joka tunnettiin kemianteollisuudestaan ja ydinvoimamateriaalien jalostuksesta, erityisesti uraanin rikastamisesta. Suljettuna kaupunkina se oli yksi Neuvostoliiton salaisista paikoista, minne ulkopuolisilla ei ollut pääsyä vuoteen 1991 asti. Se ei näkynyt edes kartoissa.
Sillamäen kadut sijaitsevat Tallinnan–Leningradin valtatien varrella, ja vaikka kaupungin sijaintia ei salattu, sen teollisuuden laatu pidettiin salassa. Työvoimana toimi venäläisiä siirtolaisia ja sotavankeja, ja suurin osa asukkaista on tänä päivänä venäläissiirtolaisten jälkeläisiä. Entinen uraanirikastamo on nykyisin keskittynyt harvinaisten maametallien tuotantoon.
Kaupungin asukkaiden elintaso erosi merkittävästi ympäröivän Viron väestöstä. Sillamäessä oli tarjolla ylellisiä tuotteita, mutta elintason taustalla piilotettiin uraaniteollisuuden riskit, jotka vaikuttivat monien työntekijöiden terveyteen ja elinikään.
Sillamäen 1950-luvulla rakennettu katukuva toimii muistomerkkinä neuvostoaikaiselle arkkitehtuurille. Stalinistinen arkkitehtuuri, joka tunnetaan myös nimillä stalinistinen empiretyyli ja stalinistinen uusrenessanssi, oli Josif Stalinin määräyksestä Neuvostoliiton vuosina 1933–1955 vallalla ollut rakentamisen virallinen tyylisuuntaus. Kaupungin Stalinin kauden rakennukset, kulttuuritalot ja hallintorakennukset kertovat menneisyydestä, jolloin Sillamäe oli salaperäinen paikka monille.
Elokuvan ystäville Sillamäe tuli tutuksi Ikitie-elokuvan kuvauspaikkana. Nykyisin kaupunki yhdistää monivaiheisen historian ja uuden kehityksen, kunnioittaen menneisyyttä samalla, kun se suuntaa kohti tulevaisuutta.
Mere puiestee -katu on yksi Sillamäen tärkeimmistä ja arvostetuimmista paikasta, joka johtaa majesteettisiä portaita alas upealle puistokadulle. Huvimaja ja sen ympäröivä kaunis rakennuskokonaisuus meren äärellä muodostavat alueen keskipisteen, lisäten sen historiallista ja arkkitehtonista viehätystä.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
HIMAHELLAN TIINA 