Kirpputoreja on ollut suurissa kaupungeissa ainakin 1700-luvulta lähtien. Helsingissä kirpputoreja on ollut jo 1700-luvulla, jolloin niitä kutsuttiin narinkoiksi.
Kirpputorit olivat 1900–1980-luvuilla Suomessa lähinnä hyväntekeväisyyttä. Myös seurat ja yhdistykset järjestivät kirpputoreja. Kirpputorit muotoutuivat nykyisenlaiseksi 1980-luvulla, jolloin Hietalahden kirpputori aloitti toimintansa.
Alun perin kirpputorit ovat kotoisin Ranskasta, ja niiden suosio kasvoi Suomessa 1990-luvun talouslaman myötä.
Kierrättäminen ja vintage-tavaroiden suosio on tuonut kirpputoreille ihan uuden asiakaskunnan. Kirpputorit eivät ole vain pienituloisten ostoskeskuksia, vaan myös tiedostavien nuorten ja hyvätuloisten aikuisten ostospaikkoja. Köytetty tuote on ekoteko, halpamuoti Aasiasta ei sitä ole.
Kirpputori on saanut nimensä vanhoissa vaatteissa usein olleista kirpuista; nimitystä (ransk. marché aux puces) käytettiin ensimmäisen kerran Pariisin pohjoispuolella, Saint Oueniin 1800-luvun lopussa perutusta kirpputorialueesta. Marché aux puces on nykyään yksi Pariisin suosituimmista turistikohteista.
Kirpputorikierroksien helmet löytyivät alkukesästä Porttipuiston Kierrätyskeskuksesta Vantaalta. Willow-sarjan lautaset kolmessa koossa. Arabian leima 1900-1920. Maksoin 2 euroa/kpl . Kuvan sake–setti Villistä Kanalasta .
Olen harrastanut kirppistelyä nyt viisi vuotta. Aloittaessani kirpputoreilta löytyi mm. vaatteita, joissa oli vielä hintalaput tallella. Vaatteet menivät siis kiertoon ilman, että ne oli oleet kertaakaan käyttäjänsä päällä. Tällaisia löytöjä ei enää juurikaan tee. Lama näkyy selkeästi vaatepuolen tarjonnassa.
Olen viimeiset kaksi vuotta keskittynyt etsimään astioita. Keräilykohteitani ovat olleet Arabian vanhat astiat ja englantilaiset maisemalautaset eri värisinä. Koska teen ruokakuvia, haluan, että minulla on kotona ns. rekvisiittavarasto inspiraation iskiessä.
Olen tarjoushaukka myös kirpputoreilla. Tiedän tavaralle käyvän kirpputoriarvon. Välillä itsepalvelukirpputoreilla pyydetään tuotteista hintaa, joka on korkeampi kuin mitä uutena pitäisi maksaa. Näin on esimerkiksi Ikean astioiden kohdalla.
Välillä taas harmittaa myyjän puolesta. Ostin neljä Iittalan Mondo-viinilasia eurolla. Torilla niistä pyydetään 20 euroa/kappale. Olisin maksanut niistä vaikka pari euroa kappale, ja silti olisin pitänyt sitä löytönä!
Kierrän ympäri vuoden pääkaupunkiseudun kirpputoreja. Vantaan Tammiston Kontissa ja Kierrätyskeskuksessa käyn lähes viikoittain, sillä ne ovat lähikauppojeni vieressä. Koskaan ei voi tietää, mitä löytää!
Hintataso on paikkakuntakohtaista.
Kalleimmat kirpputorit bongasin tänä kesänä Itä-Suomesta, halvimmat löytyivät Länsirannikon Vaasasta. Sama Arabian Pekka-lautanen maksoi Puumalassa 15 euroa, Vaasassa 3 euroa.
kesän kaunein ”kuratoitu kippis”, jossa hinta muotoutuu hankintahinnan kertoimilla, ei mutulla. Plussaa palvelusta: kun ostamani teepannun kansi oli matkan varrella kadonnut, minulle palautettiin kannun hinta, 12 euroa.
Kierrän kirpputoreja mieluummin kuin kauppakeskuksia, sillä kirppistely on aina löytöretki. Kun löysin Riihimäen lasin tarjoilukulhon Kuusankoskelta viidellä eurolla, olin innoissani koko päivän. Olen nimittäin perinyt äidiltäni kahdeksan kappaletta saman sarjan jälkiruokakulhoja.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
HIMAHELLAN TIINA 