HIMAHELLAN TIINA

Olipa taas mukavan herkulliset ja rentouttavat pari päivää Tallinnassa. Vain 100 kilometriä ja olet ulkomailla. Nyt olimme Kaisan kanssa ihan omalla höpsisimi-reissullamme ja tehtiin vain mitä tahdottiin ilman tarkkoja etukäteissuunnitelmia.

Mitä hyvä reissu vaatii?

• Samanhenkisen ja -rytmisen matkakumppanin. Molemmat meistä ovat aamuvirkkuja, mikä lisää tunteja päivään.
• Avoimen mielen, uteliaisuuden ja kokeilunhalun. Kaikki uusi kiinnostaa. Vaikka Tallinnassa on käyty kymmeniä kertoja, kaupunki uudistuu koko ajan.
• Kiinnostusta paikalliseen kulttuuriin. Oli kyse sitten historiasta, taiteesta, designista tai ruoasta. Haluan tutkia torien ja elintarvikeliikeiden tarjontaa ja hintatasoa. Kun minä tutkin Rimin tai Selverin herkkuhyllyjä, Kaisa viihtyi pesuaineosastolla tutkimassa silkinpesuaineen ph:ta.
• Yhteisen käsityksen siitä, mihin kannattaa panostaa ja missä voi pihistää. Minulle ruokatoimittajana ruoka on matkan kiinnostavin asia. Haluan syödä hyvissä ravintoloissa ja kokeilla uusia paikkoja. Kaisaa puolestaan kiinnostaa muoti, enkä minäkään pistä pahakseni uusiin trendeihin tutustumista vaikka Ivo Nikkolossa.
• Yhteinen huumorintaju. Itselle pitää osata nauraa. Kun aamuvarhain katselemme toisiamme rentouttavat kasvonaamiot naamallamme, ei voi kuin nauraa. Itselleen ja toiselle!

Mitä elokuiseen ”tyttöjen” matkaan mahtui?
Olemme matkustaneet paljon yhdessä, ja meidät tuntevat tietävät, että olemme parina aikamoiset Tiuhti ja Viuhti! Nyt menoa hieman rajoitti molempien terveysongelmat: minä poden lonkkaani ja Kaisa oli venäyttänyt polven ristisiteensä. Ehkä pieni jarru tekikin matkastamme tavallista rennomman. Maltoimme myös nauttia hotellistamme ja sen palveluista.

Olimme varanneet huoneen Tallinna Viimsi Spa -hotellista, joka on 11 kilometrin päässä keskustasta, Haabaneemessä.
Se tarkoitti siis, että ajelimme sinne Boltilla. Matka laivarannasta hotellille maksoi 10,10 euroa. Ei käynyt mielessäkään käyttää julkisia. Matka hotellille on kaunis; tie kulkee merenrannassa. Illalliselta palatessamme näimme vielä auringonlaskun viimeiset säteet.

Olimme etukäteen tehneet pöytävaraukset ravintoloihin. Tosin kaikkiin paikkoihin olisi nyt päässyt myös ilman pöytävarausta. Korkeasesonki on ohi.

Olin pyytänyt Visit Tallinnin Silja Hurskaiselta vinkkejä uusista ravintoloista. Hotellimme sijainti vaikutti myös illallisravintolan valintaan.

Lounaan söimme Telliskiveen muuttuneessa Moon-ravintolassa. Siljan lisäksi pari muutakin hyvän ruoan päälle ymmärtävää ystävääni oli kehunut ravintolaa kovasti. Siis sinne. Moon sijaitsee nyt aivan Leonardo da Vinci -näyttelyn sisäänkäyntiä vastapäätä, eli siellä on helppo piipahtaa taide-elämyksen lomassa, vaikka päiväristeilyllä. Ravintolalla on ollut useana vuonna Bib Gourmand -kilvet.

Maksa on suurta herkkuani, ja jos sitä löytyy ravintolan ruokalistalta, 90 % varmuudella tilaan sitä, niin nytkin. Valitettavasti tilaus ei mennyt ihan kuin Strömsössä. Tarjoilija unohti kysyä haluamani kypsyysasteen, ja sain eteeni läpikypsän vasikanmaksan, jota oli jopa vaikea leikata saati pureskella. Annos lähti takaisin keittiöön. Pyysin uuden annoksen mediumina. Sain annoksen mukisematta, ja pahoittelujen saattelemana minulle tarjottiin tilaamani viinilasillinen, mikä oli mielestäni ok. Mutta maksa-annoksen lisäkkeet olivat innovatiivisia, herkullisia, ja niin ihanaa lehtikaalia en muista maistaneeni. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Illallisen söimme Mon Repos -ravintolassa Kadriorgin puiston laidalla. Olen viimeksi syönyt siellä juuri ravintolan avauduttua 2016. Ravintolalla on Bib Gourmand, ja siitä sanotaan Michelin-oppaassa näin:
”Tämä entinen keisarillinen kesäasunto tarjoaa viehättävän miljöön, jossa alkuperäiset värilliset lasi-ikkunat ja paneelikatot yhdistyvät tyylikkäisiin, moderneihin kalusteisiin. Moderni menu heijastaa paikallisuutta ja ulottuu aina Välimerelle saakka; värikkäästi tarjoillut annokset ilmentävät huolella harkittuja makuja ja tekstuureja. Alkupaloiksi on ehdoton valinta graavilohi punajuurien, piparjuuren ja blinien kera, ja jälkiruokaksi tiramisu on varma voittaja. Kaunis terassi, jolta avautuu näkymä Kadriorgin puistoon, on suosittu paikka.”

Söin alkuruoaksi täytettyjä ja friteerattuja kesäkurpitsankukkia. Ne olivat juuri sellaisia kuin pitikin: rapeita ja herkullisia. Kaisa söi pääruoaksi grillattuja argentiinalaisia jättikatkarapuja chimichurrilastikkeessa, minä aasialaisia simpukoita ja kotitekoisia ranskalaisia perunoita tryffelimajoneesilla.

Tarjoilijamme suositteli erinomaista roseeviiniä, joka istui simpukoitteni kanssa erittäin hyvin. Ja mikä ilahdutti, laatuviinillä oli hintaa 8 e/lasi. Kuittaisin 62 euron laskun omalta osaltani, jota pidin erittäin kohtuullisena.

Olimme molemmat erittäin tyytyväisiä annoksiimme ja iltaan kokonaisuudessaan. Meistä pidettiin hyvää huolta.

Seuraavan aamun otimme rennosti. Kävimme hyvällä hotelliaamupalalla ja menimme sen jälkeen kumpikin jalkahoitoon. Niinpä kirjauduimme hotellista ulos tasan kello 12. Meillä oli mukanamme matkalaukut, joten mietimme, mihin saisimme ne säilytykseen päivän ajaksi. Tekoäly informoi, että molemmissa terminaaleissa on matkatavaroiden säilytys. A-terminaalissa se on rahanvaihtopisteen kanssa samassa huoneessa ja maksaa neljä euroa laukulta. Summa täytyy maksaa käteisella ja kuitin saa käsinkirjoitettuna.

Olimme suunnitelleet viettää ne neljä tuntia ennen laivan lähtöä Rotermannissa. Meitä kiinnosti uusi Golden Gate rakennus, joka oli vielä keväällä keskeneräinen.

Olimme ajatelleet lounastaa jossakin Golden Gaten uudessa ravintolassa. NOA, NCH, Tuljak, Paju Villa, OKO, TOKO, Haapsalu Kuursaal, TAR (Helsingin Tervasaaressa) -ravintoloista tunnettu Siigur Group avaa kompleksissa Fume-nimisen ravintolan. Sen piti avautua nyt elokuussa, mutta remppa näyttää yhä olevan pahasti kesken. Sen verran tietoa on tihkunut, että ravintolan sydämeksi tulee Madridissa mittatilaustyönä tehty iso grillikompleksi, ja sen sisustussuunnittelusta vastaa Tarmo Piirmets, jonka kanssa yritys on tehnyt yhteistyötä vuosikymmeniä. Pitää yrittää paremmalla onnella sitten seuraavalla matkalla.

Golden Gate -liiketalon ensimmäisenä ovensa avannut ravintola on italialainen LaBocca, Ravintola on todellakin tuhannen taalan liikepaikalla. Sinne on helppo poiketa laivalle lähtiessä tai laivalta tullessa. Mieleeni tuli modernisoitu versio helsinkiläisestä La Famiglia -ravintolasta.

Ravintola ”Suun” taustalta löytyvät samat yrittäjät, jotka aikanaan toivat Vapiano-ketjun Baltian ja Suomen markkinoille. 250-paikkaisessa ravintolassa on panostettu teknologiaan, jonka ansioista ruoka-annokset valmistuvat erityisen nopeasti. Ravintolassa voidaan esimerkiksi paistaa 200 pizzaa tunnissa. Ravintolassa oli hyvä tekemisen meininki ja tarjoilijat erittäin ystävällisiä.

Ruokalistalla on italialaisia ruokia kohtuuhintaan. Halvin pizza oli listalla 9,90 euroa, Jättikokoinen Gambretti-pizzani jättikatkaravuilla maksoi. 16,90 euroa. Jaksoimme syödä pizzoistamme vain 1/3 verran ja olisi ollut sääli, jos todella herkullinen pizza olisi mennyt hukkaan. Niinpä loput tuli mukanani Suomeen ja söin sitä sunnuntaina tätä kirjoittaessani aamiaiseksi. Yksi pizza puolitettuna riittäisi mainiosti kahdelle naisihmiselle.

Rotermannissa on Røst-leipomo, jonka ovella tuntuu olevan aina jono. Niin nytkin. Mutta eihän kotiin voinut lähteä ilman lämpimiä kanelipullia! Jos olisi ollut aikaa, olisimme piipahtaneet PoCo-museossa, joka on leipomoa vastapäätä. PoCo on Tallinnassa sijaitseva maailman pop-taiteen museo. Näytteillä ovat Warhol, Banksy, Koons, Lichtenstein, Haring, Hirst, Hockney, Basquiat, Kusama, Newton ja muut suuret nimet. Mutta ei makeaa mahan täydeltä.

Kiitos Tallinna! Kiitos Kaisa! Oli jälleen kaikin tavoin antoisa ja herkullinen matka.

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ