Esi-isämme ja -äitimme pistivät loka–marraskuun vaihteessa bileet pystyyn, kun karja oli tuotu sisälle, jyvät olivat laarissa, juurekset maakuopassa ja syysteurastukset tehty. Vuoden suurimpiin juhliin kuului kekri.
Kekri oli sadonkorjuun ja vuodenvaihteen juhla. Sitä ei vietetty kaikkialla samana päivänä, vaan talot juhlivat, kun syystyöt oli saatu päätökseen. Kekrin juhla-aika saattoi ulottua mikkelinpäivästä pyhäinpäivään – syyskuun lopulta marraskuun alkuun. Kunnon juhlakausi siis.
Kekrin aikaan tavalliset arjen säännöt saattoivat väistyä. Juhlaan liittyivät runsas syöminen ja juominen, leikit, laulut ja ennustaminen. Vainajien ja henkien uskottiin liikkuvan kekrin aikaan, ja heillekin katettiin ruokaa. Kekripukki ja kekrittäret kiersivät taloissa. Kekripukilla oli nurinpäin käännetty turkki ja tuohinaamari, ja sarvina saattoi olla lusikoita, kapustoja tai keritsimiä.
Kekrittäret puolestaan pukeutuivat valkoisiin vaatteisiin ja peittivät kasvonsa. Vaikken ole kekribileissä koskaan ollutkaan, esi-isien ja -äitien menossa on jotain tuttua. Se kuulostaa halloweenilta – tai Michael Jacksonin Thriller-videolta.
Salon Halikossa sijaitseva Rannikon Puutarhan Kurpitsapuisto on vetänyt vuosittain yli 100 000 kävijää.
Rannikon Puutarhan Kurpitsapuisto Salon Halikossa on vetänyt vuosittain yli 100 000 kävijää.
Halloweenin juuret ovat irlantilaisessa Samhain-juhlassa ja kristillisessä pyhäinpäivän aatossa. Irlantilaisten siirtolaisten mukana juhla ja sen tavat kulkeutuivat Pohjois-Amerikkaan, jossa ne muotoutuivat vuosien mittaan nykyisen kaltaiseksi kurpitsajuhlaksi. Monissa maissa halloweenista on tullut erityisesti lasten juhla. ”Trick or treat?” eli ”Karkki vai kepponen?” -kierroksella karkkivarasto karttuu mukavasti.
Suomessakin halloween näkyy kauppojen tarjonnassa. Kekri on kuitenkin oma vanha sadonkorjuujuhlamme, jonka perinnettä on viime vuosina elvytetty. Ehkäpä meillä on nyt sekä halloween että kekri – ja syksyssä tilaa molemmille.
Kekri oli yhteisöllinen juhla, jossa satokauden päättymistä juhlittiin syömällä hyvin ja ennustamalla tulevaa. Uuden sadon herkkujen uskottiin tuovan menestystä tulevalle vuodelle. Elämänmeno muistutti monin tavoin nykyistä joulunalusaikaa: tupa siivottiin, ja emännät valmistivat syysteurastuksen ja sadonkorjuun antimia.
Kekripöydässä tarjottiin lammaspaistia, kotitekoisia makkaroita, juureksia, puuroja ja tuoretta leipää. Ruokaa riitti omalle väelle, palkollisille, vieraille ja vainajillekin. Kekrin aikaan pantiin olutta ja valmistettiin viinaa.
Monet kekrin juhlatavat siirtyivät vähitellen jouluun. Kekripukki muistuttaa nykyistä joulupukkia, ja oljet, olkipukit sekä himmelit ovat löytäneet paikkansa joulunvietossa. Kekriin liittyi myös rauhan ja työnteon tapoja, joiden rinnalla voi nähdä yhtymäkohtia nykyiseen joulurauhaan.
Sadonkorjuujuhlat ovat eri puolilla maailmaa muovautuneet monenlaisiksi perinteiksi. Niitä yhdistävät usein uuden sadon ruoka, yhteisöllinen juhliminen ja uskomukset tuonpuoleisesta. Ei siis mitään uutta auringon alla. Kaikki on kierrätettyä – hyvät bileetkin.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ POSTAUKSISTA
Vastaa