Jos minulla olisi Amerikassa täti, kuvittelisin hänen kattavan viikonloppuna pöydän vähän runsaammin. Vieraat saisivat istahtaa rauhassa, lautaset olisivat kauniit ja ruoissa olisi ripaus 1980-luvun huoletonta ylellisyyttä. Oliiveja, luumuja, sieniä ja makean suolaisia makuyhdistelmiä – eikä kukaan laskisi voin määrää.
Tässä menussa on kaikki hyvän vierasruoan ominaisuudet. Suurimman osan voi valmistella ennakkoon, maut sopivat syksyyn ja ruoissa on sopivasti tarinaa. Amerikkalainen täti laittaisi ehkä vielä kynttilät palamaan, kaataisi lasiin viiniä ja muistuttaisi, ettei viikonloppuna tarvitse kiirehtiä mihinkään.
Tämän syksyisen kolmen ruokalajin menun tähdet ovat kaksi yhdysvaltalaista reseptiklassikkoa: The Silver Palate Cookbook -kirjan Marbellan kana sekä The New York Timesin kuuluisa luumutorttu.
Alkuruoaksi valitsin amerikkalaisten kutsujen retroklassikon, täytetyt herkkusienet. Toinen aikakauden suosikki oli katkarapucocktail.
ALKURUOKA: TÄYTETYT HERKKUSIENET
Täytetyt herkkusienet kuuluivat 1970- ja 1980-lukujen amerikkalaisiin illanistujaisiin. Täytteeseen saatettiin käyttää tuorejuustoa, parmesaania, valkosipulia, yrttejä, pinaattia, rapua tai makkaraa. Ruoka tarjoiltiin lämpimänä cocktailpalana tai pöytään kannettavana alkuruokana.
Tähän menuun tekisin täytteestä melko yksinkertaisen: sienten kannat, valkosipulia, tuorejuustoa, parmesaania, leivänmuruja ja persiljaa. Pieni tilkka sitruunamehua raikastaa täytteen. Sienet voi täyttää etukäteen ja paistaa juuri ennen ruokailua.
Täytetyt herkkusienet ovat juuri sopivalla tavalla retroja: hieman hienostuneita, mutta silti mutkattomia ja helposti syötäviä.
PÄÄRUOKA: MARBELLAN KANA
Marbellan kana eli Chicken Marbella julkaistiin vuonna 1982 Julee Rosson ja Sheila Lukinsin kirjassa The Silver Palate Cookbook. Siitä tuli nopeasti amerikkalaisten kutsupöytien klassikko – etenkin New Yorkissa tuntui olevan aika, jolloin sitä tarjottiin lähes jokaisilla illallisilla.
Ruoan makumaailma oli aikanaan uudenlainen. Samassa vuoassa yhdistyvät kana, valkosipuli, oliivit, kaprikset, kuivatut luumut, oregano, viinietikka ja fariinisokeri. Suolainen, makea ja hapan muodostavat kastikkeen, joka maistuu siltä kuin sen eteen olisi nähty paljon enemmän vaivaa kuin todellisuudessa on.
Kana marinoidaan jo edellisenä päivänä ja nostetaan seuraavana päivänä uuniin. Juuri siksi se on täydellistä vierasruokaa: emäntä tai isäntä ei joudu viettämään iltaa hellan ääressä.
Tarjoaisin Marbellan kanan riisin, kuskusin tai pehmeän perunamuusin kanssa. Lisäksi riittää yksinkertainen vihreä salaatti.
JÄLKIRUOKA: THE NEW YORK TIMESIN LUUMUTORTTU
Marian Burrosin luumutorttu julkaistiin The New York Timesissa ensimmäisen kerran syyskuussa 1983. Yksinkertaisessa ohjeessa oli vain kahdeksan raaka-ainetta, mutta lukijat ihastuivat siihen niin, että resepti julkaistiin lehdessä uudelleen joka syksy vuoteen 1989 saakka.
Nimestään huolimatta leivonnainen muistuttaa enemmän mehevää luumukakkua kuin varsinaista torttua. Luumut painetaan vaalean taikinan päälle ja maustetaan sokerilla, kanelilla ja sitruunamehulla. Uunissa hedelmien mehu imeytyy taikinaan ja kakun pinta karamellisoituu.
Reseptin viehätys on sen helppoudessa. Tortun voi leipoa etukäteen, se kestää pakastamista ja luumut voi vaihtaa muihin hedelmiin tai marjoihin. Syksyllä käyttäisin kuitenkin pieniä, tummia luumuja – juuri niitä, joita alkuperäisessä ajatuksessa suosittiin.
Tarjoa luumutorttu hieman lämpimänä vaniljajäätelön, kermavaahdon tai kevyesti vatkatun ranskankerman kanssa.
VIIKONLOPUN AMERIKKALAINEN RETROMENU
Alkuruoka
Valkosipulilla, tuorejuustolla ja parmesaanilla täytetyt herkkusienet
Pääruoka
Marbellan kana ja riisi tai perunamuusi
Vihreä salaatti
Jälkiruoka
The New York Timesin luumutorttu ja vaniljajäätelö
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
Jätä kommentti