Opetusdiat tehty tekoälyllä
Kotitaloustunnilla ruoan mukana pöytään päätyy myös kulttuuria. Syksyn juhlien äärellä pohdimme kahdeksasluokkalaisten kanssa, miksi yksi sytyttää kynttilän haudalle, toinen rakentaa värikkään muistopöydän ja kolmas kaivertaa kurpitsalle irvistyksen.
Köksänmaikan työssä parasta on se, että ruoan kautta pääsee melkein mihin tahansa. Historiaan, maantietoon, erilaisiin tapoihin ja oman perheen muistoihin. Ja sitten palataan varsin konkreettisesti siihen, miten sipuli hienonnetaan ja missä vaiheessa uuni kannattaa laittaa päälle.
Nyt keittiössä ovat ajankohtaisia kekri, halloween ja kuolleiden päivä. Samalla on hyvä pysähtyä suomalaisen pyhäinpäivän äärelle. Juhlat osuvat samoille syksyn viikoille, mutta jokaisella on oma tarinansa.
KAIKKI KURPITSAT EIVÄT JOHDA SAMAAN JUHLAAN
Halloween näkyy kaupoissa ja somessa niin vahvasti, että muut syksyn perinteet jäävät helposti muovihämähäkkien alle. Siksi haluan ottaa opetuksessa esille myös kekrin, vanhan suomalaisen sadonkorjuujuhlan.
Kekrin aikaan iloittiin siitä, että sato oli korjattu ja ruokaa riitti pöytään. Siinä on köksäntunnille oikein hyvä lähtökohta: mitä tähän aikaan vuodesta kasvaa, mitä voidaan säilyttää ja mitä sadosta valmistetaan?
Pyhäinpäivään puolestaan kuuluvat läheisten muistaminen ja hautausmaiden kynttilät.
Meksikon kuolleiden päivänä edesmenneitä muistetaan muun muassa valokuvien, kukkien ja ruoan äärellä. Värikkäät pääkallot voivat näyttää halloweenkoristeilta, mutta kuolleiden päivä on oma juhlansa.
Halloweenissa taas on tilaa naamiaisasuille, kummituksille ja leikkimieliselle jännitykselle. Samaa syksyä, erilaisia tapoja.
MEKSIKOON MAUSTEIDEN KAUTTA
Tuntien ruoanvalmistustehtävänä toinen pareista tekee broileria Meksikon tapaan. Vuokaan tulee broileria, paprikaa, tomaattia ja maissia sekä maissilastuja ja juustoa. Tuttuja aineksia, joista syntyy helposti lähestyttävä, nachopeltiä muistuttava ruoka.
Tämä on texmexhenkinen arkiruoka. Meksikolainen ruokakulttuuri on tietenkin paljon muutakin kuin tacomaustetta ja juustokuorrutusta, eikä vuokaa ole tarkoitus esitellä kuolleiden päivän perinneruokana.
Reseptissä riittää harjoiteltavaa: sipulin hienontamista, paprikan suikalointia, pannulla paistamista ja työvaiheiden ajoittamista. Myös maistamista. Tacomaustepurkin kylki ei nimittäin tiedä, miltä juuri meidän pannullamme maistuu.
Lopuksi vuoka käy uunissa, jossa juusto sulaa ja pinta saa väriä. Siinä vaiheessa harjoitellaan vielä yhtä hyödyllistä taitoa: kuumaa ruokaa pitää malttaa hetki odottaa.
PORKKANAMUFFINI SOPII SADONKORJUUN PÖYTÄÄN
Makeaksi lopuksi tehdään meheviä porkkanamuffineita. Porkkana tuo leivonnaiseen mehevyyttä, kaneli syksyistä makua ja tuorejuustokuorrutus pienen juhlan tunnun.
Muffinit sopivat kekriteemaan sadonkorjuun raaka-aineensa vuoksi. Vanhaa kekriperinnettä ne eivät silti ole. Minusta perinteisiin tutustumisen rinnalla saa hyvin miettiä, millaisia juhlaruokia itse tekisimme nyt.
Tässä ohjeessa sähkövatkainta ei tarvita taikinaan. Munat ja sokeri sekoitetaan, mukaan lisätään öljy ja hieno porkkanaraaste, lopuksi kuivat aineet. Jauhojen lisäämisen jälkeen riittää vähäinen sekoittaminen.
Kuorruttamisessa vastaan tulee tuttu leivonnan oppitunti: pohjan pitää jäähtyä. Lämpimän muffinin päällä kaunis kuorrutus voi päättää lähteä omille teilleen.
RUOKA KERTOO MEISTÄ
Haluan, että kotitaloustunneilta jää käteen reseptien lisäksi uteliaisuutta. Miksi jossakin juhlassa syödään tiettyä ruokaa? Mitä meidän kotonamme tarjotaan? Mistä tavoista haluamme pitää kiinni?
Oman perheen arkinenkin ruoka voi olla myöhemmin tärkeä muisto. Jonkun mielessä säilyvät mummon pullat, toisen isän makaronilaatikko tai yhdessä leivotut muffinit.
Köksänmaikka voi avata keskustelun vaikka porkkanaraastetta sekoittaessa. Sitten katsotaan taas kelloa: vielä pitäisi ehtiä syödä, tiskata ja pyyhkiä pöydät.
Ruokakulttuuri on kiinnostavaa. Tiskit ovat kovin konkreettinen osa sitä. Niistä aina kiistellään kenen vuoro se taas olikaan tiskata.
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
Vastaa