Ravintolassa käyminen ei enää ole pieni arjen päähänpisto. Yksi mukava ilta voi maksaa enemmän kuin koko muun viikon ruoat. Siksi myös odotukset ovat kasvaneet. Ravintolaillan pitää tarjota jotain sellaista, mikä nostaa hetken arjen yläpuolelle.
Minulle arjen yläpuolelle pääseminen ei tarkoita sirkustemppuja tai jatkuvaa yllätyksellisyyttä. Päinvastoin. Vaikka kokeilen uteliaasti uusia makuja ja trendejä, palaan aina klassikoiden ääreen. Vaniljajäätelö, lager-olut ja harmaa lonkero pitävät pintansa vuodesta toiseen syystä, vaikka kokeilisikin kaikki kauden uutuusmaut. Sama pätee ravintoloihin. Lopulta kaikkein kiinnostavimpia ovat paikat, joissa tunnelma, ruoka ja palvelu ovat tasapainossa. Ei välttämättä wow-efektiä joka suupalalla, vaan tasaista laatua ja hyvä olo koko illan ajan.
Hyvä ravintola ei ole pelkkä annos vaan kokonaisvaltainen elämys. Salityöskentelyn merkitystä aliarvioidaan Suomessa edelleen. Jos keittiö tekee virheen, hyvä tarjoilija pystyy vielä pelastamaan illan. Toisin päin se on paljon vaikeampaa. Salissa ihminen kohtaa ihmisen.
Tämän kevään ravintolakäynneillä juuri tarjoilijoiden ammattitaito on jäänyt mieleeni. Palvelu on ollut luontevaa, ystävällistä ja rentoa ilman pienintäkään pönötystä. Hyvä tarjoilija osaa lukea pöytää, antaa tilaa oikealla hetkellä ja saa asiakkaan tuntemaan, että hän on tervetullut vieras eikä vain osa illan kassavirtaa.
Toinen asia on hinnoittelu. Asiakas ymmärtää kyllä, että ravintolan pyörittäminen on kallista. Mutta hinta-laadun pitää näkyä myös lautasella. Jos kala-annos maksaa nykyisin lähes 40 euroa, pääraaka-ainetta soisi olevan enemmän kuin pari haarukallista.
Samalla olen huomannut uuden ilmiön: annoskoot pienenevät ja ruoka muuttuu raskaammaksi. Voita, kermaa ja öljyä käytetään runsaasti, jotta annos tuntuisi täyttävältä, vaikka itse kala näyttää välillä kutistuneen runsaan kastikkeen alle. Oma vatsani ei enää kestä kovin raskaita annoksia, eikä hyvä ravintolaruoka mielestäni edes tarkoita sitä. Söisin mieluummin runsaamman kasvislisäkkeen tai kunnolla tehdyn perunan.
Lisukkeiden kohdalla voisi muutenkin palata rohkeammin klassikoihin. Peruna ei ole häpeä. Päinvastoin. Hyvin valmistettu perunalisäke voi olla yksi ravintola-annoksen parhaista asioista. Kaiken ei tarvitse rakentua kalliiden raaka-aineiden ympärille, jos kokonaisuus toimii.
Ravintoloiden hintataso näkyy myös juomalistoilla. Ymmärrän hyvin, että kate tehdään pitkälti alkoholilla, mutta välillä viinilasien hinnat alkavat irrota tavallisen asiakkaan todellisuudesta. Silloin moni miettii, tilaako toisen lasillisen vai pärjäisikö koko illan kuplavedellä.
Olen huomannut, että kunnolliset ravintolaedut madaltavat lähtemisen kynnystä yllättävän paljon. World of Mouth -sovelluksen 2 for 1 -illat ovat käytännössä tuplanneet omat ravintolakäyntini tänä keväänä. Tyhjä pöytä ei tuota ravintolalle mitään, joten hiljainen aika voisi näkyä nykyistä rohkeammin myös hinnoissa.
Lopulta tärkein kysymys on kuitenkin yksinkertainen: haluanko tulla tänne uudestaan?
Parhaat ravintolat jättävät tunteen, jonka vuoksi niihin haluaa toistuvasti palata. Ei vain yhden täydellisen annoksen vuoksi, vaan siksi että koko ilta tuntui hyvältä. Myös laskun kuittaamiseen jälkeen. Juuri sitä hyvältä ravintolalta nykyään odotan.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti