Boon Namissa thai-keittiö kohoaa fine diningiksi -Kevin Manu näyttää miksi

29 huhtikuun, 2026

Helsingin Hotel St. Georgen katutasossa toimiva Boon Namissa vietimme ystävieni kanssa illan, joka muistutti, että parhaimmillaan ravintola ei tarjoa vain ruokaa vaan kokonaisen elämyksen.

**Ravintolan takaseinää koristaa näyttävä muraali**

11 ruokalajin tasting-menu oli matka Thaimaahan, mutta samalla osoitus siitä, miten pitkälle thaikeittiötä voi viedä fine dining -ajattelulla kadottamatta sen sielua

**Menu Boon Nam, 89 euroa, viinisuositukset 58/70 euroa/hlö**

Tulinen, hapan, makea ja suolainen pysyivät läpi menun kauniissa tasapainossa, ja annokset rakentuivat kerrokselliseksi kokonaisuudeksi, jossa jokainen ruokalaji tuntui vievän seuraavaan.
Thaikeittiötä ei aina ensimmäisenä mielletä fine diningiksi, vaikka juuri sen vahvuudet – mausteiden kerroksellisuus, hapokkuus, grillin savu ja jaettavuus – tekevät siitä siihen lähes luontaisen. Boon Nam osoittaa tämän vakuuttavasti.
Vaikka Boon Nam tunnetaan osin omistajistaan, illan jälkeen haluan nostaa esiin yhden nimen: keittiömestari Kevin Manu.
Hänen kädenjälkensä näkyi erityisesti menun rytmissä. Tämä ei ollut irrallisten näyttävien annosten sarja, vaan harkittu kokonaisuus, jossa maut rakentuivat kuin tarina. Seitsemän vuotta Farangissa ja kansainvälinen tausta näkyvät, mutta ennen kaikkea näkyy oma näkemys.

**Tasting-menun alku esitteli thaikeittiön parhaat puolet: katkarapupala lehdellä, mehevät possuvartaat ja ”kuiva kanavokki**”

Erityisen vaikutuksen tekivät alkupala-annokset. Katkarapuja betelin sukulaislehdellä tarjoiltu prawn cha plu oli pieni, aromaattinen suupala, jossa oli lähes täydellinen tasapaino. Grillatut possuvartaat taas olivat makean-suolaisen savuisia tavalla, joka jäi mieleen. Lempiannokseni oli ehkä sittenkin eteläthaimaalainen kuivahko, mausteinen kanavokki tapeassa vehnäkakussa.

**Kaksi seurueestamme ei syö possua. Niinpä he saivat kanaa, jonka rapeutta ylistivät molemmat.**

Pork ribs & chili jam oli yksi illan kohokohdista: liha irtosi luusta lähes huomaamatta, ja chilihillon makea tulisuus teki annoksesta koukuttavan.

Pääruoissa chu chee beef curry osoitti, miten lohdullinen ja hienostunut voivat kulkea samassa annoksessa. Pitkään haudutettu häränposki, täyteläinen kookoscurry ja yrttien raikkaus osuivat kohdalleen. Ja se pikkelöity raparperi – rakkautta ensi maistamisella.

Black pepper seafood wok oli ainoa annos, jossa umami meni omaan makuuni aavistuksen liian pitkälle. Siksi se oli tärkeä muistutus siitä, ettei täydellisenkään menun tarvitse olla tasaisen siloteltu ollakseen onnistunut.
Ja juuri tässä Boon Namin vahvuus ehkä on: kunnianhimo ei syö iloa.

89 euron tasting-menu asettuu fine dining -hintaluokkaan, mutta kokonaisuuden viimeistely teki hinnasta perustellun.

Viinilistalta valittu saksalainen riesling toimi loistavasti mausteisuuden rinnalla. Hapokkuus, pieni hedelmäisyys ja raikkaus sitoivat menua kauniisti yhteen.

**LUDES RIESLING ’HERMANN’ – rieslingvalkoviini Saksasta, 80 euroa/pullo**

Palvelu ansaitsee oman mainintansa. Se oli tarkkaa ja huomaavaista ilman pienintäkään pönötystä – juuri sellaista palvelua, joka tekee hyvästä illallisesta lämpimän.

**CHUENCHAI JA SANAE MORAKOT**
Kookoksen pehmeyttä, jakkisorbettia ja raikasta mansikka-limekreemiä. Trooppinen ja elegantti jälkiruokakaksikko, jonka limetti-kurkkusorbetti jäi mieleen.

Jälkiruoat päättivät kokonaisuuden elegantisti. Erityisesti limetti-kurkkusorbetin raikkaus jäi mieleen; yllättävä maku, joka puhdisti suun ja viimeisteli matkan.
Boon Nam ei yritä tehdä thaikeittiöstä eurooppalaista fine diningia. Sen sijaan se nostaa thaikeittiön omilla ehdoillaan korkealle.
Ja juuri siksi se toimii.
Vakuuttavinta ei lopulta ollut yksittäinen annos vaan kokonaisuus. Kevin Manu näyttää, että fine dining ei synny jäykkyydestä vaan rohkeudesta rakentaa makuja kerroksittain.
Se on paljon enemmän kuin onnistunut illallinen. Siinä on näkemys.