Kun sanon, että tänään tekee mieli kalaa, näen mielessäni ehkä pannulla paistuvan kuhafileen tai vaikka lämmittävän seljanka-keiton. Joku toinen ajattelee sushirasiaa, kolmas miettii, onkohan pakastimessa vielä kalapuikkoja. Kaikki kolme ovat vastanneet ihan samaan päivälliskysymykseen.
Pro Kala ry:n lokakuisessa tiedotteessa ilahduin eniten yhdestä luvusta. Vielä vuonna 2023 nuorista, 16–24-vuotiaista, 82 prosenttia kertoi syövänsä kalaa ainakin joskus. Kaksi vuotta myöhemmin osuus oli jo 90 prosenttia. Minua alkoi kiinnostaa, mitä kalaa heidän lautasillaan oikein on.
Sushia tietysti, teki mieli vastata. Vaan olisinpa arvannut vain osan. S-ryhmän luvuissa alle 24-vuotiaiden kalaostoksista vajaa kolmannes oli kala- ja äyriäispakasteita, ja säilykkeiden osuus oli vielä vähän suurempi. Säilykehyllyllä suosikki oli tonnikala. Sushin suosio on kasvanut vauhdilla, mutta tavallisena tiistaina tonnikalapurkki taitaa yhä aueta monessa keittiössä.
Minä pysähtyisin säilykehyllyllä vielä hetkeksi. Tonnikalapurkin vierestä voi löytyä kotimaista särkeä, joka käy pastaan tai kalapihveihin siinä missä tonnikalakin. Särjellä on puolellaan myös ekologinen etu. Kun sitä pyydetään rehevöityneestä järvestä, saaliin mukana vedestä poistuu ravinteita ja runsas särkikanta voi samalla harventua. Tonnikalan kohdalla paljon riippuu lajista ja pyyntitavasta. Kotimainen särki voi siis olla tonnikalaa ekologisempi valinta myös purkissa.
Kun ikää tulee lisää, tuore filee löytää useammin tiensä ostoskoriin. Minusta tuore kalafilee on pikaruokaa. Ohut ahven- tai kuhafilee kypsyy voissa pannulla muutamassa minuutissa. Yhtä hyvin ymmärrän sitä, joka ottaa työpäivän päätteeksi pakastimesta kalapuikot. Nälkäisenä helppous on kelpo peruste, iästä riippumatta.
Joskus kääntelen fileet korppujauhoissa, paistan voissa ja nostan kuuman kalan päälle nokareen piparjuurivoita. Siinä on kuhaa Mannerheimin tapaan ja sunnuntairuoka vähällä vaivalla.
Viime viikolla oma kalapäiväni ratkesi hintalapun äärellä. Perämeren pikkusiiat maksoivat kahdeksan euroa kilolta. Tarjoushaukka minussa ilahtui, ja kotiin lähti neljä hopeakylkeä.
Kotimainen kala on sesongissaan yleensä myös kohtuuhintaista. Kun saalista nousee runsaasti, se näkyy usein kalatiskin hinnassakin.
Kotimaisessa kalassa minua viehättää juuri lajien erilaisuus. Pienen muikun haluan ruisjauhoissa pyöräytettynä ja niin rapeaksi paistettuna, että ensimmäinen maistiainen tulee syötyä pannun ääressä. Hauesta taas saa hienot, pehmeät kalapullat vaikka airfryerissa.
Jos saisin kutsua eri sukupolvet samaan kalapöytään, nostaisin tarjolle nuo neljä pikkusiikaa suoraan uunivuoassa.
Sushin ystävältä kysyisin puolestani, mitä hän laittaisi kotimaisesta kalasta. Saattaisin hyvinkin lähteä pöydästä uuden reseptin kanssa.
Lähteenä Pro Kala ry:n tiedote 27.10.2026, joka kokoaa S-ryhmän ja Keskon myyntitietoja sekä Suomi Syö Trendit ja Vastuullisuus 2025 -tutkimuksen tuloksia.
Vastaa