Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelman uusi juontaja Veronica Verho suhtautuu ruokaan uteliaasti ja ennakkoluulottomasti. Hän nauttii aasialaisista mauista, pitkistä ruokakauppakierroksista ja kokkaamisesta, jossa reseptiä tärkeämpää on rohkeus kokeilla.
Kun Veronica Verho kertoo ruoasta, puheessa toistuvat uteliaisuus, yhdessä tekeminen ja uuden oppiminen. Hän ei näe ruokaa pelkästään välttämättömänä osana arkea, vaan kiinnostavana maailmana, jossa aina riittää uusia raaka-aineita ja makuyhdistelmiä löydettäviksi.
Ruokaihmiseksi kasvaminen alkoi jo lapsuudenkodissa. Verhon isä työskenteli ravintola-alalla, ja molemmat vanhemmat valmistivat mielellään ruokaa. Lapsi pääsi mukaan keittiöön eikä jäänyt vain seuraamaan muiden työskentelyä.
Perheen ruokakasvatukseen kuului maistaminen. Uuteen ruokaan sai suhtautua omalla tavallaan, mutta sitä ei torjuttu ennen ensimmäistä suupalaa. Tällainen ilmapiiri kasvatti Verhosta ruokailijan, joka lähestyy vieraitakin makuja kiinnostuneena.
Aasialainen ruoka tarjoaa aina jotain löydettävää
Verhon omassa keittiössä erityisen tärkeään asemaan ovat nousseet Aasian ruokakulttuurit. Japanilaisessa, thaimaalaisessa ja vietnamilaisessa ruoassa häntä kiehtoo ennen kaikkea makujen tasapaino.
Samassa ruoassa voivat kohdata chilin polte, limetin hapokkuus, sokerin pyöreä makeus ja kalakastikkeen suolaisuus. Runsas maku ei välttämättä vaadi raskaita raaka-aineita, vaan kokonaisuus voidaan rakentaa rapeista kasviksista, yrteistä ja muutamasta voimakkaasta mausteesta.
Aasialaisten ruokakauppojen hyllyillä Verho viihtyy pitkään. Kaupassa kuljeskelu ei ole hänelle vain ostoslistan suorittamista, vaan mahdollisuus löytää jotain ennen kokeilematonta. Sama uteliaisuus kulkee mukana matkoilla, joilla paikalliset torit ja ruokakaupat avaavat usein kiinnostavamman näkymän ruokakulttuuriin kuin valmiiksi suunniteltu nähtävyyskierros.
Ruokaa rakastava Veronica Verho kuvattiin kotonaan vuonna 2023. Seurana olivat mäyräkoirat Matti ja Teppo sekä kulhollinen thaimaalaista som tam -salaattia.
Thaimaassa löytyi salaatti, jota teki mieli syödä joka päivä
Erityisen vahva makumuisto syntyi Thaimaan-matkalla. Verho ihastui siellä som tamiin eli rapeaan vihreään papaijasalaattiin ja söi sitä matkansa aikana lähes päivittäin.
Vihreä papaija tarkoittaa kypsymättömänä poimittua papaijaa. Sen malto on vaalea, kiinteä ja melko mieto. Se käyttäytyy salaatissa aivan eri tavoin kuin makea, pehmeä ja oranssi kypsä papaija.
Som tamissa suikaloitu papaija yhdistetään tavallisesti chiliin, valkosipuliin, limettiin, kalakastikkeeseen ja sokeriin. Mukana voi olla myös tomaattia, vihreitä papuja, kuivattuja katkarapuja ja maapähkinöitä. Ainekset painellaan morttelissa yhteen, jotta kasvikset hieman pehmenevät ja imevät itseensä kastikkeen maut.
Salaatti jäi niin vahvasti Verhon mieleen, että hän suunnitteli siitä myös ruoka-aiheista tatuointia.
Vihreää papaijaa kannattaa etsiä aasialaisista ruokakaupoista. Jos sitä ei löydy, salaatin ideaa voi soveltaa käyttämällä ohueksi suikaloitua varhaiskaalia tai raastettua lanttua ja porkkanaa. Korvaavat kasvikset eivät maistu papaijalta, mutta niissä on som tamiin sopivaa rapeutta.
👉Thaimaalainen som tam -salaatti
Korianteri ei maistu kaikille samalta
Korianteri kuuluu moniin aasialaisiin ruokiin, mutta Verho jättää sen mieluummin pois. Hän aistii korianterin maun saippuamaisena.
Kokemus ei ole harvinainen eikä kyse ole vain ennakkoluulosta. Geeniperimä vaikuttaa siihen, kuinka herkästi ihminen tunnistaa korianterin sisältämiä aromaattisia yhdisteitä. Toiselle yrtti maistuu raikkaalta ja sitruksiselta, toiselle pesuaineelta.
Som tamissa korianterin tilalle sopii thaibasilika. Sen aromaattisessa maussa on tavallisen basilikan lisäksi anikseen ja lakritsiin vivahtavia sävyjä.
Yrtit tulivat Verholle tutuiksi jo nuorena ensimmäisessä kesätyöpaikassa, jossa hän työskenteli marketin yrttipisteellä. Suosikkeihin kuuluu myös lipstikka, suomalaisista keitoista tuttu voimakas yrtti.
Lipstikka liittyy Verhon suvun ruokaperinteeseenkin. Hänen mumminsa on käyttänyt sitä porkkanamuhennoksen maustamiseen ja jakanut käsinkirjoitetun reseptikokoelmansa ohjeita lapsenlapselleen. Maailmalta löydettyjen makujen rinnalla kulkevat siis myös oman suvun arkiset ruoat.
Kokkaamisessa saa käyttää omaa harkintaa
Verho on kuvaillut itseään rennoksi kokiksi, joka ei aina mittaa aineksia tarkasti. Hänelle ruoanvalmistus on tekemällä oppimista: maistamista, korjaamista ja omiin aisteihin luottamista.
Inspiraatiota löytyy erityisesti sosiaalisesta mediasta. Lyhyet ruokavideot voivat johdattaa kokonaan uuden ruokalajin äärelle tai opettaa pienen tekniikan, joka tekee tutusta työvaiheesta helpomman.
Vaikka nopeat vinkit kiinnostavat, Verho nauttii myös ajan kanssa kokkaamisesta. Keittiössä ei tarvitse aina päästä mahdollisimman nopeasti valmiiseen lopputulokseen. Joskus ruoan ilo syntyy juuri pilkkomisesta, maustamisesta ja rauhallisesta tekemisestä.
Keittiö on hänelle myös yhdessäolon paikka. Ystäville valmistettu ateria, pitkän pöydän ääressä vietetty ilta ja ruoan ympärille kokoontuminen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin lautaselle päätyvä annos.
Ravintolahaave vaihtui mökkiunelmaan
Aiemmassa haastattelussani Verho kertoi leikittelevänsä ajatuksella omasta fine dining -ravintolasta Kustavissa. Turun saariston rengastien varrella sijaitseva ravintola oli tuolloin ennen kaikkea herkullinen tulevaisuudenkuva, ei valmis yrityssuunnitelma.
Viime vuosien haastatteluissa Verho ei ole kertonut ravintolahankkeen edenneen. Kustavi ja Turun saaristo ovat silti säilyneet hänen haaveissaan. Ravintolan sijasta julkisuudessa on ollut esillä toive omasta mökistä Kustavin seudulla.
Ehkä kaikkea ruokaan liittyvää ei tarvitsekaan muuttaa ammatiksi. Ruoanlaitto voi pysyä alueena, jossa saa kokeilla, innostua ja tehdä asioita vain omaksi ja läheistensä iloksi.
Ruokaihminen säilyttää uteliaisuutensa
Verhon ruokasuhteessa kohtaavat kaksi maailmaa. Toisessa ovat suvulta saadut ohjeet, lipstikka ja lapsuudenkodin yhteiset keittiöhetket. Toisessa odottavat thaimaalaiset torit, vihreä papaija ja somesta löytyvät uudet ideat.
Juuri tämä yhdistelmä tekee hänestä kiinnostavan ruokaihmisen. Perinteitä ei tarvitse hylätä voidakseen innostua maailman mauista. Olennaisinta on halu maistaa ja oppia – sekä hyväksyä se, ettei jokaisesta raaka-aineesta tarvitse pitää.
Veronica Verhon kolmen ruokalajin illallinen
Veronica Verho valmisti Illallinen äidille -ohjelmassa Kape Aihisen avustuksella äidilleen kolmen ruokalajin menun. Illallinen alkoi savulohi-jokiraputäytteellä päällystetyllä mallasleivällä. Pääruokana tarjottiin liekitettyä sisäfileetä punaviinikastikkeen, kantarellien ja uunijuuresten kanssa, ja aterian päättivät pannukakut.
Katso reseptit:
Teksti pohjautuu Tiina Rantasen aiemmin tekemään Veronica Verhon ruokahaastatteluun. Verhon työuraa ja myöhempiä haaveita koskevat tiedot on päivitetty syyskuussa 2026.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti