Illallinen tarjottu
Helsingin Punavuoren Akari Izakaya tarjoaa fuusiokeittiötä, jossa japanilaiset maut kohtaavat korealaiset vaikutteet. Annoimme keittiölle vapaat kädet ja pyysimme näyttämään, miltä Akari heidän mielestään maistuu.
Monesti ravintolasta poistuu tyytyväisenä, mutta unohtaa hyvinkin nopeasti mitä söi. Joskus taas mielessä pyörii vielä seuraavana aamuna, mitä kaikkea tulikin maistettua. Akari Izakayan illallinen kuului näihin mieleen jääviin kokemuksiin.
Akari Izakaya sijaitsee osoitteessa Punavuorenkatu 3, aivan Fredikintorin tuntumassa. Ravintola täytyy melkein tietää, jotta sinne löytää – huomaamaton sisäänkäynti kätkee taakseen aivan oman maailmansa.
Ravintolan tiimi on Vietnamista. Omistajat ovat Melody ja Jimmy, ja kokki Jau on työskennellyt kymmenen vuotta Japanissa. Japanilaisen ruokakulttuurin tuntemus näkyy annoksissa, mutta Akarissa makuja tulkitaan omalla tavalla.
AKARI IZAKAYA – JAPANILAISIA MAKUJA OMALLA OTTEELLA
Punavuoren Akari Izakaya tarjoaa fuusiokeittiötä, jossa japanilaiset maut kohtaavat korealaiset vaikutteet. Annoimme keittiölle vapaat kädet ja pyysimme näyttämään, miltä Akari heidän mielestään maistuu.
Makumaailma oli jotain muuta kuin mihin olen tottunut. Japanilainen pohja oli selvästi läsnä, mutta mukana oli korealaisia vaikutteita ja rohkeaa fuusiokeittiötä. Kimchi, gochujang ja gochugaru kohtasivat yuzun, norin ja umen. Välillä mieleen tuli toast Skagen, välillä hatsapuri – mutta mikään ei ollut aivan sitä, miltä ensin vaikutti.
Korealaiset vaikutteet maistuivat rapeissa gochujang-kanapaloissa ja mehevissä naudanlihalla täytetyissä dumplingeissa. Grillattuihin edamamepapuihin jäin niin koukkuun, että aion tehdä niitä myös kotona.
JAPANILAINEN TAPAS – RUOAN JA JUOMAN LIITTO
Izakayaa kutsutaan usein japanilaiseksi tapakseksi. Vertaus auttaa ymmärtämään ruokailutapaa: pöytään tilataan useita pieniä annoksia, joita maistellaan ja jaetaan yhdessä.
Izakayan ytimessä on kuitenkin ennen kaikkea ruoan, juoman ja yhdessäolon liitto. Syödään, juodaan, keskustellaan ja tilataan pöytään lisää.
Juuri näin illallinen Akarissa eteni.
Olimme ravintolan vieraita, emmekä tällä kertaa valinneet ruokia itse. Saimme á la carte -listalta oman yllätysmenumme, jossa annokset seurasivat toisiaan pöytään jaettaviksi.
Ravintolassa on myös valmiita maistelumenuja. Akari Grand Menu maksaa 69 euroa ja kasvismenu 59 euroa. Tarjolla on myös erilaisia juomapaketteja, muun muassa sakepaketti.
Ruoan rinnalla maistelimme kolme suhteellisen mietoa cocktailia, jotka tukivat annosten makuja viinin tavoin. Akarissa valmistetaan myös omia liköörejä sesongin raaka-aineista.
OLIN HETKEN TOKIOSSA
Akari sijaitsee Punavuorenkadulla Fredrikintorin tuntumassa. Ravintola avattiin keväällä 2026.
Tällä hetkellä paikka täytyy melkein tietää, jotta sinne löytää. Sisäänkäynti on huomaamaton, ja Punavuorentorin remontti tekee ravintolan löytämisestä vielä hieman hankalampaa.
Kun oven löytää ja astuu sisään, ympäristö vaihtuu hetkessä.
Ulkona oli valoisa Helsingin kesäilta, mutta Akari Izakayan värikäs ja hämärä sisustus vei ajatukset hetkeksi Tokioon.
Pidin Akari Izakayan sisustuksesta valtavasti. Hämärä sininen ja violetti valaistus, suuret japanilaishenkiset seinämaalaukset, kissatyynyt ja lukuisat pienet yksityiskohdat rakentavat aivan oman maailmansa.
Ulkona oli valoisa Helsingin kesäilta, mutta sisällä tunnelma vei ajatukset kauas Punavuoresta. Olin hetken Tokiossa. Ainakin mielessäni.
JAPANILAINEN ”TOAST SKAGEN” ALOITTI ILLALLISEN
Ensimmäisenä pöytään tullut Nori Mosaic Tacos toi mieleeni japanilaisen toast Skagenin. Rapean wontonkuoren päällä oli raikasta kolmen kalan tartaria, genmaichaa ja kimchimajoneesia.
Annoksen kanssa tarjottu kevyesti kupliva, makeanhapokas CHOYA Ume Salute Sparkling osoitti heti, kuinka hyvin ruoka ja juoma voivat täydentää toisiaan.
Meidän illallisellamme ruoan rinnalla kulki myös kolme erilaista cocktailia, jotka sopivat makumaailmaan upeasti. Cocktailit olivat suhteellisen mietoja, joten ne eivät peittäneet ruokaa alleen, vaan toimivat viinin tavoin ruoan kumppaneina.
Akarissa valmistetaan itse myös liköörejä sesongin raaka-aineista. Se sopii hyvin izakayan ajatukseen ruoasta ja juomasta yhtenä kokonaisuutena. Juomalistalla on lisäksi laaja valikoima sakeja ja muita japanilaisia erikoisjuomia.
Grillatut edamamepavut ja lämmin maitoleipä kuuluivat illan yksinkertaisimpiin mutta koukuttavimpiin annoksiin.
TUTTUJA RAAKA-AINEITA, UUSIA MAKUJA
Illan aikana pöytään kannettiin toinen toistaan erilaisempia annoksia.
Grillattuihin, sormisuolalla viimeisteltyihin edamamepapuihin jäin niin pahasti koukkuun, että aion tehdä niitä kotona. Pehmeä, valkosipulinen maitoleipä vaahdotetun tuorejuusto-jogurtin kanssa toi puolestaan mieleeni makeahkon hatsapurin.
Korealaiset vaikutteet maistuivat erityisesti rapeissa gochujang-kanapullissa. Makean tulinen fermentoitu chiliglaze viimeisteli mehevät kananreisipalat. Myös naudanlihalla täytetyt dumplingit olivat herkullisia, ja pieni nokare chilitahnaa antoi niille viimeisen potkun.
Kasvisannoksista suosikikseni nousi vokissa paahdettu kukkakaali, joka sai makua yuzu-chilireduktiosta ja paahdetusta norista. Tätäkin haluan kokeilla kotona. Parsa tryffeli-sienikastikkeella oli hyvä, mutta samalla illan länsimaisin ja tutuin annos – se ei muiden yllätyksellisten makujen rinnalla samalla tavalla säväyttänyt.
Erittäin murea sisäfileetataki aasialaisella chimichurrilla, paahdetulla chili-kookoksella ja limetillä oli liha-annosten täysosuma.
Kabayaki Miso Eggplant osoitti, miten monipuoliseksi munakoiso taipuu japanilaisessa fuusiokeittiössä.
Myös Kabayaki Miso Eggplant jäi mieleen. Liekillä grillattu munakoiso oli saanut makeansuolaisen ja umamisen viimeistelyn. Tällaista tapaa tarjota munakoisoa en ollut ennen nähnyt.
Tulinen kirsikka-raparperisorbetti oli illallisen viimeinen – ja ehkä suurin – yllätys.
PIDÄNKÖ TÄSTÄ VAI EN?
Illallinen päättyi juuri niin kuin se oli alkanutkin – yllätykseen.
Ensimmäinen lusikallinen tulista kirsikka-raparperisorbettia pysäytti: ”Pidänkö tästä vai en?”
Kirsikkaa, raparperia, hapokkuutta – ja sitten yllättävää tulisuutta. Otin toisen lusikallisen. Sitten kolmannen. Jäin koukkuun.
Siinä kiteytyi koko Akari Izakayan illallinen: tuttuja raaka-aineita ja makuja, mutta yhdistelmiä, joita ei osannut odottaa.
Annoimme keittiölle vapaat kädet ja pyysimme näyttämään, miltä Akari maistuu. Vastaus oli yllätyksellinen, persoonallinen ja aivan omanlaisensa.
Poistuin ravintolasta ajatellen: tällaista en ole ennen syönyt.
Ja se on aika paljon sanottu.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti