Olen asfalttiruusu. En samoile metsissä marjaämpäri käsivarrella enkä tunne salaisia sienipaikkoja, joiden koordinaatit kulkevat suvussa sukupolvelta toiselle. Pihallani kasvatan lähinnä yrttejä – niitäkin sopivan kaupunkilaisella otteella.
Kaupunkiasunnon kylmäsäilytystilat eivät myöskään vedä vertoja entisaikojen hillokellareille. Kun jääkaappiin pitäisi mahtua muutakin kuin purkkirivistö, ei säilömisestä oikein saa suurimittaista harrastusta. En siis keitä kymmeniä litroja mehua tai täytä kaappeja koko talven hilloilla ja pikkelsseillä.
Mutta muutama purkillinen on aivan toinen juttu. Silloin säilömisessä saa olla mukana uteliaisuutta, pientä ylellisyyttä ja kokeilun iloa. Tavallisen mansikkahillon sijaan kattilaan saattaa päätyä ruusunterälehtiä, ja omenista syntyä mausteista chutneyta. Sellaisia säilykkeitä ei tehdä talven varalle, vaan omaksi iloksi – ja ehkä pieneksi yllätykseksi ruokapöytään.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti