Kuvat tehty tekoälyavusteisesti
Kouluruoka on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä valtavasti. Tillilihan, puurojen ja makaronilaatikon rinnalle ovat tulleet tortillat, curryt, kasvisruoat ja salaattibuffetit. Samalla koululounaasta on tullut yhä näkyvämpi osa ravitsemuskasvatusta, kestävää kehitystä ja koulupäivän hyvinvointia.
1970-luvulla peruskoulu-uudistus oli tuonut maksuttoman koululounaan kaikkien oppilaiden arkeen. Seuraavina vuosikymmeninä ei enää kysytty vain, saavatko lapset ruokaa, vaan myös sitä, millaista ruoka on, miten se tarjoillaan ja maistuuko se oppilaille.
1980-LUVULLA SALAATTI TULI LAUTASELLE
Monen 1980-luvulla koulua käyneen muistoissa kouluruoka oli vielä hyvin suomalaista perusruokaa. Tarjolla oli lihakeittoa, makkarakastiketta, makaronilaatikkoa, maksakastiketta, kalapuikkoja, pinaattilettuja ja erilaisia puuroja.
Ruoan rinnalle alkoi kuitenkin vakiintua tuoreita kasviksia ja raasteita. Porkkana-, kaali- ja lantturaasteet sekä kurkku- ja tomaattiviipaleet toivat väriä tarjottimelle. Salaatti ei vielä tarkoittanut runsasta salaattibuffettia, mutta kasviksista alkoi tulla olennainen osa kouluateriaa.
Myös käsitys terveellisestä ruoasta muuttui. Huomiota kiinnitettiin entistä enemmän rasvan laatuun, suolan määrään, kuituun ja aterian kokonaisuuteen. Lautaselle kuuluivat lämmin ruoka, kasvikset, leipä, levite ja ruokajuoma.
Kouluruoka ei enää ollut vain vatsan täyttämistä. Sen tehtäväksi tuli myös terveellisten ruokailutottumusten opettaminen.
1990-LUVUN LAMA NÄKYI KOULUKEITTIÖISSÄ
1990-luvun lama koetteli kuntien taloutta, eikä kouluruokailu säästynyt säästöpaineilta. Ruokalistoja suunniteltiin tarkasti, raaka-aineita kilpailutettiin ja valmistusta keskitettiin yhä suurempiin keittiöihin.
Edulliset ja tutut ruoat säilyttivät asemansa. Keitot, laatikkoruoat, puurot ja kastikkeet olivat ravitsevia ja niitä voitiin valmistaa suuria määriä kohtuullisin kustannuksin.
Samaan aikaan maailma alkoi näkyä koululaisten lautasilla. Broileriruoat yleistyivät, riisiä tarjottiin aiempaa useammin ja ruokalistoille ilmestyi vähitellen myös texmex-henkisiä makuja. Pizza, tortillat ja erilaiset pastaruoat nousivat monien oppilaiden suosikeiksi.
Muutos ei tapahtunut kaikkialla samalla tavalla eikä yhdessä yössä. Pienen maalaiskoulun ruokalista saattoi näyttää hyvin erilaiselta kuin suuren kaupungin koulussa. Suunta oli silti selvä: suomalainen kouluruoka alkoi kansainvälistyä.
2000-LUVULLA KOULURUOASTA TULI OSA KASVATUSTA
2000-luvulla kouluruokailun kasvatuksellinen merkitys vahvistui. Ruokailussa ei ollut kyse vain siitä, mitä tarjottimelle nostettiin, vaan myös yhdessä syömisestä, ruokailutavoista ja uusien makujen opettelemisesta.
Vuonna 2008 julkaistiin valtakunnallinen kouluruokailusuositus. Koululounaan tuli muodostaa täysipainoinen kokonaisuus ja kattaa noin kolmannes oppilaan päivittäisestä energiantarpeesta.
Ruokailu liitettiin myös entistä selvemmin osaksi koulun opetusta ja hyvinvointityötä. Parhaimmillaan kouluruokala jatkaa sitä, mitä kotitaloustunnilla opetellaan: lautasmallia, monipuolisia valintoja, hyviä tapoja, ruokakulttuuria ja ruoan arvostamista.
Myös erityisruokavaliot lisääntyivät ja monipuolistuivat. Keittiöissä valmistettiin ruokaa allergioiden, sairauksien, vakaumusten ja muiden yksilöllisten tarpeiden mukaan.
2010-LUVULLA KATSE KÄÄNTYI KESTÄVYYTEEN
2010-luvulla kouluruokakeskusteluun nousivat kasvisruoka, lähiruoka, luomu, ilmastovaikutukset ja ruokahävikki.
Pavut, linssit ja muut kasviproteiinit tulivat vähitellen tutuiksi. Kasvisruoka ei enää tarkoittanut vain kasvissyöjälle valmistettua erikoisannosta, vaan sitä alettiin tarjota kaikille vaihtoehtona tai yhteisenä ruokana.
Muutos aiheutti myös vastustusta. Uusiin ruokiin suhtaudutaan usein epäillen, varsinkin jos tuttu makaronilaatikko vaihtuu yhtäkkiä linssipataan. Ruokakasvatus vaatii aikaa ja toistoa. Ensimmäisellä kerralla uusi ruoka voi jäädä lautaselle, viidennellä se saattaa jo maistua.
Vuonna 2017 julkaistu Syödään ja opitaan yhdessä -kouluruokailusuositus korostaa ravitsemuksen lisäksi kiireetöntä ruokailua, yhdessä syömistä, pedagogista ohjausta ja oppilaiden mahdollisuutta osallistua kouluruokailun kehittämiseen.
Oppilaita alettiin kuulla esimerkiksi ruokalistojen suunnittelussa, makuraadeissa ja kouluruokakyselyissä. Samalla ruokahävikin määrää ryhdyttiin seuraamaan aiempaa tarkemmin.
2020-LUVUN KOULURUOKA ELÄÄ MONEN PAINEEN KESKELLÄ
Nykyisessä kouluruokalassa kohtaavat monet odotukset. Ruoan pitäisi olla terveellistä, maistuvaa, edullista, vastuullista, ilmastoystävällistä ja kaikille sopivaa. Se pitäisi myös valmistaa suurelle joukolle turvallisesti ja usein hyvin tiukalla budjetilla.
Ruokalistoilla näkyvät nyt suomalainen kotiruoka ja eri maiden ruokakulttuurit rinnakkain. Samalla viikolla voidaan tarjota lohikeittoa, kasviscurrya, tortilloja, puuroa ja makaronilaatikkoa.
Kasvisten, täysjyväviljan, kalan ja palkokasvien osuutta pyritään lisäämään. Punaisen lihan määrää vähennetään, ja kasvisruokapäivät ovat monissa kunnissa jo tavallisia. Myös sesonkien hyödyntämiseen ja hävikin ehkäisemiseen kiinnitetään huomiota.
Perusopetuksessa jokaisella oppilaalla on edelleen oikeus jokaisena koulupäivänä tarjottavaan tarkoituksenmukaisesti järjestettyyn, ohjattuun ja täysipainoiseen maksuttomaan ateriaan. Se on suomalaisen koulun suuri vahvuus.
ONKO KOULURUOKA HUONONTUNUT?
Kouluruokaa arvostellaan paljon. Sosiaalisessa mediassa yksittäinen kuva pienestä tai ankean näköisestä annoksesta voi synnyttää keskustelun koko suomalaisen kouluruoan tasosta.
Samalla unohtuu helposti, että koululounaaseen kuuluvat lämpimän ruoan lisäksi kasvikset, leipä, levite ja ruokajuoma. Jos tarjottimelle otetaan vain muutama kalapuikko tai lusikallinen kastiketta, ateria ei vastaa sitä kokonaisuutta, joksi se on suunniteltu.
Myös lasten ja nuorten ruokamaailma on muuttunut. Kouluruoka kilpailee pikaruoan, energiajuomien, makeiden välipalojen ja sosiaalisessa mediassa näkyvien houkuttelevien annosten kanssa. Kotona ei välttämättä enää syödä samoja keittoja, laatikoita ja kastikkeita kuin aikaisemmin. Siksi ennen kaikille tuttu kouluruoka voi nyt olla osalle oppilaista vierasta.
Kaikki kouluruoka ei tietenkään ole aina onnistunutta. Jos ruoka ei maistu tai ruokailutilanne on kiireinen ja meluisa, palaute pitää ottaa vakavasti. Ratkaisu ei kuitenkaan ole kouluruoan väheksyminen, vaan sen kehittäminen yhdessä oppilaiden kanssa.
KOULURUOKAILU ON MYÖS OPPITUNTI
Kotitalousopettajana näen, kuinka erilaisista ruokakulttuureista ja ruokailutottumuksista oppilaat tulevat. Yhdelle puuro on tuttua arkiruokaa, toiselle täysin vieras ruokalaji. Joku rakastaa kasviskeittoa, toinen suhtautuu epäillen jo näkyviin porkkanapaloihin.
Uusiin makuihin tutustuminen on taito, jota voidaan harjoitella. Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta ruokaa voi opetella katsomaan, haistamaan ja maistamaan ennen lopullista tuomiota.
Kouluruokailussa opetellaan myös jonottamista, toisten huomioimista, sopivan annoksen ottamista, ruokahävikin välttämistä ja yhteisen pöydän ääressä olemista. Ne ovat arkisia mutta tärkeitä taitoja.
Ruokailulle pitää kuitenkin antaa riittävästi aikaa ja rauhaa. Kiireessä hotkaistu tai kokonaan väliin jätetty lounas ei tue oppimista eikä jaksamista.
MAKSUTON KOULURUOKA EI OLE ITSESTÄÄNSELVYYS
Suomalainen kouluruoka on kulkenut pitkän matkan eväsnyytistä salaattipöytään ja kaikille tarjottavaan kasvisruokaan. Ruoat, valmistustavat ja ravitsemussuositukset ovat muuttuneet, mutta perusajatus on säilynyt.
Lapsen ei pitäisi joutua opiskelemaan nälkäisenä.
Maksuton koululounas tasaa perheiden välisiä eroja ja antaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuuden lämpimään ateriaan. Se on osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa – ja asia, jota ei kannata pitää itsestäänselvyytenä.
Kouluruoka ei ole koskaan valmis. Sen pitääkin elää ajassa, kuunnella oppilaita ja ottaa vastaan uusia makuja. Samalla on hyvä muistaa, ettei tuttu makaronilaatikkokaan ole katoamassa mihinkään.
Millainen kouluruoka on jäänyt sinun mieleesi? Entä mikä nykyisellä kouluruokalistalla yllättää?
Lähteet:
Opetushallitus: Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet
Ruokavirasto: Koululaiset sekä ravitsemus- ja ruokasuositukset
Valtion ravitsemusneuvottelukunta, Opetushallitus ja THL: Syödään ja opitaan yhdessä – kouluruokailusuositus
Finlex: Perusopetuslaki
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti