HIMAHELLAN TIINA

Kun syön kevään ensimmäisiä kotimaisia parsoja, ajattelen harvoin sen matkaa lautaselle. Ahvenanmaan Gotbyssä sijaitsevalla Karlssonien parsatila Lassasilla sain muistutuksen siitä, että parsa on yksi hitaimmin palkitsevista viljelykasveista.

Tilaa luotsaa nykyään 25-vuotias Nikolaj Karlsson, joka osti pari kevättä sitten isänsä Tagen osuuden tilasta. Toistaiseksi hän jatkaa toimintaa yhdessä äitinsä Virpin kanssa. Kun äiti aikanaan jää eläkkeelle, tila siirtyy kokonaan seuraavan sukupolven käsiin.
Lassas on Ahvenanmaan ainoa kaupallinen parsatila. Parsaa kasvaa tällä hetkellä noin yhdeksällä hehtaarilla, ja viljelyalaa laajennetaan kolmella uudella hehtaarilla. Tila viljelee myös chipsiperunaa. Ahvenanmaa tuottaa valtaosan Suomessa viljellystä vihreästä parsasta.

Moni ei tiedä, että parsan kasvattaminen vaatii poikkeuksellisen paljon kärsivällisyyttä. Ensimmäistä satoa ei saada heti, vaan vasta kolmantena kasvuvuonna. Ensimmäisenä satovuonna parsaa korjataan vain noin kahden viikon ajan, jotta kasvi vahvistuu tulevia vuosia varten. Vasta myöhempinä vuosina korjuuta voidaan jatkaa koko satokauden ajan.

Ja se kausi päättyy aina juhannukseen.
Juhannuksen jälkeen peltoja ei enää korjata, vaikka parsaa kyllä kasvaisi. Kasvien annetaan rauhassa venähtää lähes parimetrisiksi, saniaismaisiksi kasvustoiksi. Syynä on seuraavan vuoden sato. Kasvusto kerää energiaa ja siirtää ravinteita takaisin juuristoon. Jos kasvua ei sallittaisi, seuraavan kevään sato jäisi heikoksi.
Tilalla arvioidaan yhden juurakon tuottavan noin 15 parsaa satokauden aikana. Kun sen tietää, yksittäistä parsanippua alkaa arvostaa aivan uudella tavalla.

Ahvenanmaan parsan maku syntyy saariston erityisistä olosuhteista. Keväällä valoa riittää runsaasti, mutta yöt ovat edelleen viileitä. Se hidastaa kasvua juuri sen verran, että maku ehtii kehittyä.
Viljelyssä on myös omat haasteensa. Parsapellot kasvavat hiekkamaassa, joka on parsalle ihanteellinen kasvualusta. Samalla tuuli voi aiheuttaa hiekan liikkumista ja eroosiota. Siksi maata pyritään häiritsemään mahdollisimman vähän. Korjuukauden jälkeen kasvusto jätetään pystyyn myös suojaamaan peltoja tuulelta ja sitomaan maata paikalleen.

Sukupolvenvaihdoksen ensimmäinen kevät ei ollut Nikolaj Karlssonille helpoin mahdollinen. Yöpakkaset vaurioittivat lähes korjuuvalmiita parsoja juuri silloin, kun uusi yrittäjä oli ottamassa vastuuta tilasta. Maataloudessa luonto määrää edelleen tahdin, eikä yksikään viljelijä pääse alkuun ilman vastoinkäymisiä.

Ruokatoimittajan silmin parsa on erinomainen esimerkki siitä, kuinka paljon työtä yhden sesonkiherkun taakse kätkeytyy. Keväällä kauppaan ilmestyvä vihreä nippu on todellisuudessa vuosien työn tulos.
Ja ehkä juuri siksi Ahvenanmaan parsa maistuu niin hyvältä

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ