Nykyään lähes kaikkea saa ympäri vuoden. Mansikoita talvella, parsaa tammikuussa ja uusia perunoita jo keväällä ulkomailta tuotuna. Silti huomaan odottavani joka vuosi samoja asioita.
Minun kesäni alkaa perunasta.
Ei mansikoista, ei juhannusruususta eikä edes ensimmäisestä hellepäivästä. Kesä alkaa siitä hetkestä, kun torille ilmestyvät ensimmäiset Siiklit ja Annabellet. Rakastan perunaa niin paljon, että voisin elää sillä koko kesän. Voin, tilli ja uusi peruna ovat minulle lähes täydellinen ateria. Jos pöydässä on vielä silliä tai savukalaa, en kaipaa mitään muuta.
Nykyään lähes kaikkea saa ympäri vuoden, mutta perunan kohdalla odottaminen kannattaa. Ulkomaiset varhaisperunat voivat näyttää perunalta, mutta maku on eri. Juhannuksen tienoilla toripöydille ilmestyvät kotimaiset Siiklit ja Annabellet ovat makeita, meheviä ja täynnä sitä makua, jota olen odottanut koko pitkän talven.
Toinen herkku, jota odotan joka vuosi, on kotimainen vihreä parsa. Kun on kerran saanut lautaselleen juuri nostettua parsaa, rima nousee väistämättä. Tuore parsa on mehukasta, makeaa ja rapeaa aivan eri tavalla kuin pitkän matkan kulkenut tuontiparsa. Kun makuun kerran pääsee, on vaikea enää tyytyä samaan vanhaan.
Ja sitten tulevat mansikat. Talvella mansikka voi olla kaunis, mutta usein maku jää vaatimattomaksi. Kotimainen avomaan mansikka sen sijaan tuoksuu jo ennen kuin sitä ehtii maistaa. Se maistuu auringolta, kesältä ja pitkiltä valoisilta päiviltä.
Kyse ei ole vain kotimaisuuden suosimisesta. Kyse on myös siitä, että monet raaka-aineet ovat parhaimmillaan silloin, kun ne saavat kypsyä rauhassa ja päätyvät pellolta nopeasti pöytään. Mitä vähemmän aikaa sadonkorjuusta on kulunut, sitä enemmän makua, aromia ja rakennetta on jäljellä.
Ehkä juuri siksi sesongit tuntuvat vuodesta toiseen yhtä tärkeiltä. Ne muistuttavat, ettei kaikkea tarvitse saada heti. Jotkut herkut maistuvat paremmilta juuri siksi, että niitä on joutunut odottamaan.
👉 Kolme helppoa reseptiä kotimaisesta parsasta
Miksi kotimainen parsa maistuu paremmalta?
- Parsa alkaa menettää makeuttaan heti sadonkorjuun jälkeen.
- Mitä lyhyempi matka pellolta lautaselle on, sitä mehukkaampana ja makeampana parsa säilyy.
- Tuore parsa on rapeaa, kun taas pitkään kuljetettu parsa voi muuttua puisevaksi.
- Suomessa parsasesonki kestää yleensä touko–kesäkuun ja päättyy juhannuksen tienoilla.
- Yksi kypsä parsakasvi tuottaa kesän aikana keskimäärin noin 15 parsaa.
👉 Mummon keittiöstä: Kastikkeet varhaisperunalle
Miksi uusi peruna maistuu niin hyvältä?
- Uusi peruna korjataan nuorena ennen kuin kuori ehtii paksuuntua.
- Sen vesipitoisuus on suuri, mikä tekee rakenteesta mehevän.
- Suomessa suosittuja varhaislajikkeita ovat muun muassa Siikli ja Annabelle.
- Uudet perunat sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja kaliumia.
- Vastanostetun perunan maku on parhaimmillaan heti sadonkorjuun jälkeen.
Miksi kotimainen mansikka voittaa tuontimansikan?
- Kotimainen mansikka saa kypsyä pellossa pidempään ennen poimintaa.
- Valoisat kesäyöt lisäävät marjan sokeri- ja aromipitoisuutta.
- Mansikka menettää aromiaan nopeasti poiminnan jälkeen.
- Tuontimansikat poimitaan usein raakoina, jotta ne kestävät kuljetuksen.
- Avomaan mansikoissa on yleensä voimakkaampi tuoksu ja maku kuin pitkän matkan kulkeneissa marjoissa.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti