HIMAHELLAN TIINA

Työskentelin 1980-luvulla S-ryhmässä aikana, jolloin kuluttajista puhuttiin Monitor-tutkimuksen ryhminä. Jo silloin opittiin, että ihmiset eivät suhtaudu uusiin ilmiöihin samalla tavalla.

Oli niitä, jotka halusivat kokeilla kaikkea ensimmäisinä. Sitten oli suuri joukko, joka odotti rauhassa, että uutuus osoittautui oikeasti hyväksi. Ja lopuksi ne, jotka ajattelivat, että kyllä makaronilaatikko ja lihapullat ovat tähänkin asti riittäneet.

Olen työni vuoksi kuulunut lähes aina ensimmäiseen ryhmään. Ruokatoimittajana se on ollut suorastaan välttämätöntä. Jos maailmalla alettiin puhua burratasta, gochujangista tai misosta, minun piti tietää, mistä oli kyse. Kun joku uusi ilmiö nousi New Yorkissa tai Kööpenhaminassa, tiesin, että ennemmin tai myöhemmin se näkyisi myös suomalaisissa ruokapöydissä.

Mutta yksi asia on yllättänyt minut.

Vieraspöytä-sarjani luetuimmat jutut eivät kerro uusimmista ruokatrendeistä. Ne kertovat 1950-luvusta ja 1980-luvusta.

Ei oikeastaan pitäisi yllättyä. 1950-luvun vieraspöytä on monelle ikäiselleni muisto mummolasta. 1980-luku taas on oman nuoruuden tai aikuisuuden makumuisto. Resepti ei ole vain resepti. Se on syntymäpäivät, häät, rippijuhlat tai ensimmäinen oma koti.

Ruoka kulkee muistissa aivan eri tavalla kuin moni muu asia. Se palauttaa mieleen ihmisiä, paikkoja ja tunnelmia. Yksi voileipäkakku voi viedä takaisin mummon keittiöön, yksi katkarapucocktail 1980-luvun ravintolaan.

Suomessa ruokailmiöihin on vaikuttanut myös maantiede. Ennen internetiä uudet ideat saapuivat hitaasti. Pääkaupunkiseudulla syötiin avokadoa ja tortilloja vuosia ennen kuin niitä löytyi kaikkialta Suomesta. Joskus erikoiset raaka-aineet eivät yksinkertaisesti olleet saatavilla.

Nyt maailma toimii toisin. Kun jokin ruoka-ilmiö nousee TikTokissa tai Instagramissa, miljoonat ihmiset näkevät sen saman päivän aikana. Silti kaikki eivät tee sitä heti. Jos resepti vaatii aineksia, joita lähikaupasta ei löydy, innostus jää helposti kokeilematta. Siksi monet maailmanlaajuiset trendit rantautuvat Suomeen pienellä viiveellä, vaikka tieto kulkee hetkessä.

Ehkä juuri siksi uskon, että ruokamuistot ovat vahvempia kuin ruokatrendit.

Trendit vaihtuvat. Muistot eivät.

Ja ehkä juuri siksi mummon kahvipöytä kiinnostaa meitä edelleen enemmän kuin tämän viikon viraali resepti.

SINUA SAATTAA KIINNOSTAA MYÖS TÄMÄ