Vieraspöytä on aina kertonut ajastaan. 1950-luvulla tarjottiin kotona leivottuja kakkuja, 1970-luvulla ihastuttiin fondueen ja 2010-luvulla ruokapöydästä tehtiin Instagram-kuva. Kokosin yhteen eri vuosikymmenten tyypillisimmät vierastarjoilut – ne uutuudet, joista puhuttiin ja joita haluttiin tarjota.
1980-luvulla vieraspöydässä ei kainosteltu. Tarjottavien piti olla runsaita, täyteläisiä ja mielellään hieman hienompia kuin tavallinen kotiruoka. Kermaa, juustoa ja majoneesia käytettiin hyvällä omallatunnolla, ja katkaravut nostivat lähes minkä tahansa ruoan juhlavammalle tasolle.
Jos 1970-luvun illanistujaisten tähti oli fonduepata, 1980-luvulla huomio kiinnittyi näyttävään buffetpöytään. Tarjolla saattoi olla katkarapucocktailia, savukalaa, voileipäkakkua, suolaisia piirakoita ja kulhollinen värikästä salaattia. Ruokatoimittaja Hanna Jensen onkin kuvannut vuosikymmentä osuvasti fetan ja katkarapukasarin ajaksi.
VIERASPÖYDÄN PITI NÄYTTÄÄ RUNSAALTA
1980-luvun Suomi vaurastui, kuluttaminen lisääntyi ja kaupunkilainen elämäntapa nousi näkyvästi esille. Ravintoloissa käytiin aiempaa enemmän, viineistä kiinnostuttiin ja ruoanlaitosta tuli harrastus, josta puhuttiin myös televisiossa. Vuosikymmeneseen liittyivät citykulttuuri, juppielämä ja halu kokeilla jotakin uutta.
Vieraille ei silti välttämättä tarjottu monen ruokalajin istuvaa illallista. Kätevämpää oli kattaa pöytään useita kylmiä ja lämpimiä ruokia, joista jokainen sai koota oman annoksensa.
Pöytä sai näyttää täydeltä. Yksi suuri salaatti, yksi piirakka ja yksi kakku eivät aina tuntuneet riittävän, vaan niiden rinnalle nostettiin savukalaa, leikkeleitä, juustoja, patonkia ja erilaisia kastikkeita.
KATKARAPUCOCKTAIL OLI ALKURUOKIEN KUNINGATAR
Katkarapucocktailissa oli kaikki, mitä 1980-luvun juhlaruoalta vaadittiin. Se oli näyttävä, kansainväliseltä kuulostava ja helppo valmistaa etukäteen.
Katkaravut aseteltiin korkeaan lasiin salaatinlehtien päälle. Kastikkeena käytettiin usein majoneesista, kermasta tai ranskankermasta ja tomaattikastikkeesta sekoitettua vaaleanpunaista cocktailkastiketta. Sitruunalohko ja tillinoksa viimeistelivät annoksen.
Nykyisin katkarapucocktail näyttää suorastaan sympaattisen vanhanaikaiselta, mutta silloin se oli hienostunut alkuruoka
Katkarapu symboloi muutenkin vuosikymmenen juhlavuutta: sitä lisättiin salaatteihin, lämpimiin kasareihin, piirakoihin ja voileipäkakkuihin. Ylen ruokakulttuurikatsaus nostaa katkarapukasarin yhdeksi 1980-luvun tunnusruoista.
VOILEIPÄKAKKU KOMISTUI ENTISESTÄÄN
Voileipäkakku ei ollut 1980-luvun keksintö, mutta vuosikymmenellä siitä tehtiin entistä näyttävämpi. Se sopi täydellisesti ajan runsaaseen juhlapöytään ja seisovaan tarjoiluun.
Täytteeksi käytettiin kinkkua, savukalaa, katkarapuja, maksapasteijaa, kananmunaa ja majoneesia. Kakun pinta kuorrutettiin tuorejuustolla, majoneesilla tai voiseoksella ja koristeltiin niin, ettei leipää juuri näkynyt.
Kurkkuviipaleet aseteltiin suomuiksi, kinkusta kierrettiin ruusukkeita ja katkaravut kasattiin kakun päälle. Tilliä, persiljaa, tomaattia, kananmunaa ja sitruunaa käytettiin runsaasti.
Voileipäkakku kuului juhliin jo ennen 1980-lukua ja on säilyttänyt asemansa suomalaisessa juhlapöydässä näihin päiviin asti. Vuonna 1988 televisiossa valmistettiin niin voileipäkakkuja kuin muitakin seisovan pöydän ruokia.
SEISOVA PÖYTÄ TULI TUTUKSI RUOTSINLAIVOILTA
1980-luvulla moni suomalainen tutustui runsaaseen buffetpöytään Ruotsin-laivoilla. Tarjolla oli kylmiä kaloja, katkarapuja, salaatteja, leikkeleitä, lämpimiä ruokia ja jälkiruokia – kaikkea enemmän kuin kotona oli totuttu näkemään.
Vuoden 1988 Patakakkonen-ohjelmassa Jaakko Kolmonen tutustui laivan seisovaan pöytään ja opasti, kuinka buffetista kannattaa koota järkevä ateria. Ylen arkisto kuvaa laivojen katkarapuja pursuavia seisovia pöytiä vuosikymmenen houkuttelevaksi ilmiöksi.
Vaikutteet siirtyivät myös kotien juhliin. Kaikkien ei tarvinnut istua samaan aikaan pöytään, vaan tarjoilut voitiin kattaa sivupöydälle. Tämä sopi hyvin syntymäpäiville, valmistujaisiin ja illanistujaisiin, joissa vieraat tulivat ja lähtivät eri aikoina.
SUOLAINEN PIIRAKKA OLI VARMA VIERASTARJOTTAVA
Suolaiset piirakat olivat 1980-luvulla vieraspöydän luottoruokaa. Ne voitiin valmistaa etukäteen, tarjota lämpiminä tai kylminä ja täyttää lähes millä tahansa.
Suosittuja täytteitä olivat kinkku, tonnikala, savulohi, katkaravut, herkkusienet ja erilaiset juustot. Kerman, kananmunan ja juustoraasteen yhdistelmä teki täytteestä täyteläisen.
Erityisen aikakaudelle tyypillisiä olivat kinkku-ananaspiirakka ja tonnikalapiirakka. Makean ja suolaisen yhdistelmää ei arasteltu, ja ananas kuului edelleen juhlapöydän muodikkaisiin raaka-aineisiin.
Piirakan rinnalle katettiin vihreä salaatti, jossa saattoi olla jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia, paprikaa, fetaa ja oliiveja. Feta nousi 1980-luvulla niin näkyväksi uutuudeksi, että Ylen katsauksessa vuosikymmentä luonnehditaan myös fetan ajaksi.
SAVULOHI JA GRAAVIKALA TOIVAT PÖYTÄÄN JUHLAN
Kala kuului suomalaiseen juhlapöytään jo kauan ennen 1980-lukua, mutta vuosikymmenellä etenkin savulohi ja graavilohi alkoivat näkyä näyttävissä kylmissä tarjoiluissa.
Kokonainen savulohi nostettiin vadille ja koristeltiin sitruunalla, tillillä, kurkulla ja kananmunalla. Kalaa tarjottiin perunasalaatin, leivän ja kylmän kastikkeen kanssa.
Lohesta tehtiin myös moussea, hyytelöä ja pieniä leivoksia. Tuorejuusto, kerma ja liivate kuuluivat monen juhlaruoan valmistukseen. Mitä sileämpi mousse ja näyttävämpi koristelu, sitä hienompi tarjottava.
Myös perinteiset ruoat säilyivät vahvasti mukana. Marttojen 1980-luvun toiminnassa kerättiin pitäjäruokien ohjeita ja tuotiin esille suomalaista ruokaperinnettä samalla, kun ruokavaliota pyrittiin monipuolistamaan ja keventämään.
MIKROAALTOUUNI OLI KEITTIÖN IHME
Mikroaaltouuni yleistyi suomalaiskodeissa 1980-luvulla ja herätti valtavasti kiinnostusta. Sillä ei ollut tarkoitus vain lämmittää eilistä ruokaa, vaan mikrossa haluttiin valmistaa kokonaisia aterioita.
Marttojen kursseilla tehtiin mikroaaltouunilla kaikki alkuruoasta suklaakakkuun. Television ruokahistoriaohjelmissa vuosikymmen muistetaan aikana, jolloin mikrossa kypsennettiin aterioita ja voileipägrillillä tehtiin kuumia kinkku-juustoleipiä.
Illanistujaisiin mikro toi uudenlaista helppoutta. Tarjottavia voitiin lämmittää nopeasti, ja emäntä pääsi aikaisempaa helpommin pois keittiöstä vieraiden seuraan.
Kaikki mikrossa valmistettu ei ehkä ollut kulinaarinen riemuvoitto, mutta laite edusti modernia kotia. Mikroaaltouunin käyttö vieraille oli melkein yhtä kiinnostavaa kuin itse ruoka.
LÄMPIMÄT VOILEIVÄT SOPIVAT RENNOILLE ILLANISTUJAISELLE
Voileipägrilli oli toinen 1980-luvun suosittu kodinkone. Sillä valmistettiin kolmionmuotoisia kuumia leipiä, joiden sisällä oli kinkkua ja juustoa.
Leivät sopivat hyvin myöhäisillan tarjottaviksi. Ne olivat helppoja, lämpimiä ja ruokaisia – aivan kuten nykyiset toastit tai lämpimät focacciat.
Täytteeksi voitiin lisätä ananasta, tomaattia, tonnikalaa tai sinappia. Pinta rapeutui grillissä ja juusto suli sisällä. Kovin hienostuneita leivät eivät olleet, mutta ne katosivat pöydästä nopeasti.
Television Ruoka-aikoja-sarja nostaa voileipägrillin yhdeksi 1980-luvun keittiötekniikan tunnusmerkeistä.
VIINI TULI OSAKSI ILLALLISTA
1980-luvulla suomalaiset alkoivat kiinnostua viineistä aivan uudella tavalla. Ravintolakulttuuri monipuolistui, matkustaminen lisääntyi ja ruoan sekä viinin yhdistämisestä alettiin puhua myös lehdissä ja televisiossa. Ylen ruokakulttuurikatsaus kuvaa vuosikymmentä ajaksi, jolloin viiniharrastus ja trendikkäät ruokaohjelmat nousivat näkyville.
Kotona vieraille saatettiin tarjota puna- tai valkoviiniä sen sijaan, että pöydässä olisi ollut vain olutta, boolia tai väkeviä juomia.
Viinipullo pöydässä kertoi uudenlaisesta kansainvälisyydestä. Etiketistä keskusteltiin, vaikka rypälelajikkeista ei vielä tiedetty kovin paljon. Tärkeintä oli, että ruoan kanssa nautittiin viiniä – mielellään korkeajalkaisesta lasista.
KERMA JA JUUSTO TEKIVÄT RUOASTA JUHLAVAA
1980-luvulla kerman kanssa ei säästelty. Sitä käytettiin kastikkeisiin, piirakoihin, patoihin, jälkiruokiin ja kahvin kanssa tarjottaviin leivonnaisiin.
Myös juustot monipuolistuivat. Aurajuustoa murennettiin broilerin, pihvin ja suolaisten piirakoiden päälle. Fetaa lisättiin salaatteihin, ja juustotarjotin alkoi vähitellen vakiintua illanistujaisten päätökseksi.
Samaan aikaan ravitsemuskeskustelussa puhuttiin kevyemmästä ruokavaliosta. Marttojen 1980-luvun ruokaneuvonnassa korostettiin ruokavalion monipuolistamista ja keventämistä. Käytännössä juhlapöydässä kerma ja majoneesi pitivät silti pintansa.
Juhla oli juhla, vaikka arkena olisi vaihdettu voi margariiniin.
JÄLKIRUOAN PITI OLLA NÄYTTÄVÄ
1980-luvun jälkiruoissa suosittiin kermaa, suklaata ja kauniita annoksia. Suklaamousse tarjottiin annosmaljoista, ja pinnalle pursotettiin kermavaahtoa.
Päärynä Helene valmistettiin säilykepäärynöistä, vaniljajäätelöstä ja lämpimästä suklaakastikkeesta. Persikka Melba, jäädykkeet ja erilaiset hyytelöt sopivat samaan näyttävään linjaan.
Myös rahka- ja juustokakut alkoivat saada uusia muotoja. Kiivi, ananas, persikka ja cocktailkirsikat tekivät kakusta värikkään.
Kahvipöytään katettiin edelleen täytekakku, pikkuleipiä ja pullaa, mutta illallisvieraille jälkiruoka tarjottiin yhä useammin valmiina annoksena.
1980-LUVUN ILLANISTUJAISET
Katkarapucocktailia
Savulohta tai graavilohta
Voileipäkakkua
Kinkku-ananas- tai tonnikalapiirakkaa
Vihreää salaattia fetalla
Patonkia ja levitteitä
Kuumia kinkku-juustoleipiä
Juustotarjotin
Valko- tai punaviiniä
Suklaamoussea tai Päärynä Heleneä
Kahvia
1980-luvun vieraspöydässä ei tavoiteltu niukkaa tyylikkyyttä. Pöydän piti näyttää siltä, että vieraita oli odotettu ja heille haluttiin tarjota kaikkea hyvää – mielellään yhtä aikaa.
Minulle vuosikymmenen täydellinen vierastarjottava on katkarapucocktail. Se on hieman juhlallinen, sopivan liioiteltu ja niin vahvasti oman aikansa näköinen, ettei sitä voi sekoittaa mihinkään muuhun vuosikymmeneen.
Tyypillisiä suomalaisia 1980-luvun ilmiöitä olivat:
- katkarapuvoileivät ja -piirakat
- kylmäsavulohi juhlapöydässä
- pasta ja lasagne
- broileri syrjäytti vähitellen sianlihaa
- texmex-tuotteiden ensimmäinen aalto
- pizza kotikeittiöihin
- wokkipannut vuosikymmenen lopulla
- kiivit, mangot ja avokadot
- täytetyt patongit
- pastasalaatit
- voileipäkakut uudessa muodossa
- hyytelökakut ja liivatejälkiruoat
- tiramisu vuosikymmenen lopulla
Sarjan seuraavassa osassa siirrytään 1990-luvulle, jolloin tortillat, nachot, pesto ja juustokakut alkoivat muuttaa suomalaisten illanistujaisia.
Lähteitä
Yle: Ankea suomalainen ruokakulttuuri jäi menneille vuosikymmenille
Yle Elävä arkisto: Patakakkosen vuosi 1988
Yle Elävä arkisto: Ruokatarjoilu
Yle: Ruoka-aikoja – 1980-luku
Yle: Eksoottinen Patakakkonen Pohjoismaissa
Martat: 1980-luvun vuosikymmenen teemat
Martat: Mikrot tulevat
Ruokatieto: Ruokakulttuuri 1900-luvun puolivälin jälkeen
SAATAT KIINNOSTUA MYÖS NÄISTÄ
1970-luvun fondueillat ja kansainväliset maut eivät syntyneet tyhjästä. Jo 1960-luvulla suomalainen vieraspöytä alkoi muuttua, kun cocktailpalat, voileipäkakut, majoneesisalaatit ja säilykehedelmät toivat kutsuille uudenlaista rentoutta ja ripauksen maailmalta.
1950-luvulla vieraanvaraisuus tarkoitti ennen kaikkea kuumaa pannukahvia, itse leivottua pullaa, pikkuleipiä ja juhlapöydän kruunua – täytekakkua. Ihanteena oli runsas kahvipöytä, jopa seitsemän sorttia, ja vieraita varten kaapista otettiin parhaat kupit.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti