Aloituskuva tehty tekoälyavusteisesti
Vieraspöytä on aina kertonut ajastaan. 1950-luvulla tarjottiin kotona leivottuja kakkuja, 1970-luvulla ihastuttiin fondueen ja 2010-luvulla ruokapöydästä tehtiin Instagram-kuva. Kokosin yhteen eri vuosikymmenten tyypillisimmät vierastarjoilut – ne uutuudet, joista puhuttiin ja joita haluttiin tarjota.
1960-luku muutti suomalaista ruokakulttuuria vauhdilla. Ihmiset muuttivat maalta kaupunkeihin, koteihin hankittiin jääkaappeja ja sähköliesiä, ja kauppojen valikoimiin ilmestyi uusia elintarvikkeita. Matkailu lisääntyi, televisio yleistyi ja ulkomaiset keittokirjat innostivat kokeilemaan uusia makuja.
Perinteinen kahvipöytä ei kadonnut mihinkään, mutta sen rinnalle alkoi syntyä uudenlainen tapa kestitä vieraita. Kaupungeissa kokeiltiin illanistujaisia ja cocktailkutsuja, joissa tarjottiin pieniä suupaloja perinteisen kahvitarjoilun sijaan tai sen lisäksi.
Vieraille ei enää välttämättä tarjottu pelkästään kahvia ja seitsemää sorttia. Nyt saatettiin kaataa lasiin juoma, laittaa levy soimaan ja nostaa pöytään tarjotin täynnä pieniä suupaloja.
SUOMI KAUPUNGISTUI JA RUOKAPÖYTÄ UUDISTUI
1960-luvulla Suomi siirtyi nopeasti kohti kaupunkilaista elämäntapaa. Ruokakulttuuri yhtenäistyi, kodinkoneet helpottivat arkea ja kauppoihin tuli aiempaa enemmän tuoreita kasviksia, pakasteita, säilykkeitä ja muita pitkälle jalostettuja elintarvikkeita. Ruokaa ei enää valmistettu pelkästään sen mukaan, mitä omalta pellolta, metsästä tai kellarista oli saatavilla.
Jääkaappi teki mahdolliseksi kylmien ruokien, kermavaahtojen, majoneesisalaattien ja täytettyjen voileipien valmistamisen etukäteen. Emännän ei enää tarvinnut viettää koko vierailua hellan ääressä, vaan suuri osa tarjottavista voitiin nostaa valmiina pöytään.
Myös nopea ruoanvalmistus nousi kotitalousneuvonnassa tärkeäksi aiheeksi. Marttojen 1960-luvun neuvonnassa korostuivat aterioiden suunnittelu, ajansäästö, kasvisten käyttö, ravitsemus ja kodinkoneiden hyödyntäminen.
COCKTAILKUTSUT TOIVAT UUDENLAISTA SEURUSTELUA
Cocktailkutsut edustivat modernia kaupunkilaisuutta. Aluksi ne olivat etenkin kaupunkien keskiluokan ilmiö, mutta ne toivat Suomeen uudenlaisen tavan kestitä vieraita. Pitkän ruokapöydän sijaan seurusteltiin juomalasi kädessä ja tarjottiin pieniä suupaloja.
Tarjottavat aseteltiin vadille tai tarjottimelle niin, että ne saattoi syödä sormin tai cocktailtikulla. Leipäpalojen päälle koottiin esimerkiksi juustoa, kinkkua, makkaraa, suolakurkkua tai oliiveja. Cocktailtikkuihin pujotettiin juustokuutioita, viinirypäleitä, oliiveja ja cocktailmakkaroita.
Cocktailkulttuuri näkyi myös ravintoloissa. Kaupunkeihin perustettiin baareja, grillejä, pubeja ja pieniä ravintoloita, vaikka alkoholitarjoilua säädeltiin vielä tiukasti. Ravintolassa alkoholia ei saanut tarjota ilman ruokaa.
COCKTAILTIKKU OLI AJAN TÄRKEIN TARJOILUVÄLINE
1960-luvun illanistujaisten tunnusmerkki oli cocktailtikku. Sillä syötiin pienet lihapullat, nakinpalat, juustokuutiot ja säilykehedelmät ilman lautasta ja aterimia.
Suosittuja yhdistelmiä olivat esimerkiksi:
juusto ja viinirypäle
nakki ja suolakurkku
kinkku ja ananas
lihapulla ja hillosipuli
juusto ja cocktailkirsikka
Tämä oli tavallaan 1960-luvun versio nykyisestä herkkulaudasta: pieniä makupaloja, joista jokainen saattoi poimia mieleisensä.
VOILEIPÄKAKKU NOUSI JUHLAPÖYDÄN TÄHDEKSI
Voileipäkakku tunnettiin Suomessa jo aiemmin, mutta 1960-luvulla siitä tuli modernin juhlapöydän näyttävä tarjottava. Se sopi hyvin ajan henkeen: kakku voitiin tehdä jääkaappiin valmiiksi, se näytti runsaalta ja siitä riitti tarjottavaa monelle.
Täytteissä käytettiin kinkkua, maksapasteijaa, savukalaa, kananmunaa, juustoa ja majoneesia. Pinta peitettiin majoneesilla tai vatkatulla voilla ja koristeltiin kurkulla, tomaatilla, kananmunalla ja persiljalla.
Voileipäkakun piti näyttää kakulta, vaikka se oli suolainen. Koristelu oli tärkeää, ja pinnalle rakennettiin kukkia tomaatista, kurkusta ja leikkeleistä.
Minusta voileipäkakku kertoo hyvin koko vuosikymmenestä. Siinä yhdistyivät vanha kahvipöytäperinne ja uuden ajan kylmä buffet.
SÄILYKETÖLKKI TOI MAAILMAN KOTIIN
Ananas, persikka, aprikoosi ja mandariini olivat 1960-luvun vieraspöydässä ylellisiä ja eksoottisia. Säilykehedelmät eivät olleet enää vain harvinaista juhlaherkkua, vaan niitä käytettiin yhä rohkeammin sekä makeisiin että suolaisiin ruokiin.
Ananas päätyi kinkun seuraksi, mandariini kanasalaattiin ja persikanpuolikas jälkiruokakulhoon. Hedelmäsalaatti sai seurakseen kermavaahtoa, vaniljakiisseliä tai jäätelöä.
Kauppojen valikoimat kasvoivat 1960-luvulla nopeasti, ja elintarviketeollisuus kehitti uusia säilyviä ja helposti tarjottavia tuotteita. Tuoreet ja pakastetut kasvikset yleistyivät, ja suomalainen ruokapöytä alkoi näyttää aiempaa värikkäämmältä.
MAJONEESISALAATIT KUULUIVAT JUHLAAN
Kylmä salaattipöytä oli kätevä tapa kestitä suurempikin vierasjoukko. Perunasalaatti, italiansalaatti ja rosolli saivat rinnalleen uusia majoneesipohjaisia salaatteja.
Tarjolla saattoi olla kinkku-riisisalaattia, kalasalaattia tai kanasalaattia, johon lisättiin säilykehedelmiä. Salaatit koristeltiin kananmunalohkoilla, tomaatilla ja persiljalla.
Majoneesia käytettiin säästelemättä. Sen tehtävä ei ollut vain sitoa aineksia yhteen, vaan tehdä ruoasta juhlavaa ja täyteläistä.
Kylmien salaattien kanssa tarjottiin patonkia, paahtoleipää tai pieniä voileipiä. Näin pöydästä syntyi ruokaisa mutta emännälle suhteellisen helppo kokonaisuus.
GRILLAAMISESTA TULI UUSI TAPA KUTSUA VIERAITA
1960-luvulla myös grillaaminen alkoi näkyä suomalaisissa ruokalehdissä ja kotien kesäjuhlissa. Ensimmäiset grillit olivat yksinkertaisia, mutta ajatus ruoan valmistamisesta ulkona oli uusi ja houkutteleva. Varsinaiseksi koko kansan kesäperinteeksi grillaus kasvoi 1960- ja 1970-lukujen aikana.
Vieraille grillattiin makkaraa, kyljyksiä ja vartaita. Seuraksi tarjottiin perunasalaattia, kurkkua, tomaattia ja leipää.
Grilli muutti myös illanvieton tunnelmaa. Vieraat eivät enää istuneet jäykästi olohuoneessa, vaan ruoka valmistui pihalla tai mökin rannassa. Isäntäkin saattoi ottaa vastuuta tarjoiluista – ainakin grillin äärellä.
KAHVIPÖYTÄ PITI SILTI PAIKKANSA
Vaikka cocktailpalat ja kylmät buffetit olivat uusia, suomalaiset eivät luopuneet kahvista. Pannukahvin rinnalle tuli yhä useammin sähkökahvinkeittimiä vuosikymmenen loppua kohti, ja kahvi säilyi tärkeänä osana vieraanvaraisuutta.
Kahvipöydässä tarjottiin edelleen pullaa, kuivakakkua, pikkuleipiä ja täytekakkua. Nyt joukkoon saattoi tulla myös kääretorttu, mokkapalat, hyydytetty kakku tai säilykehedelmillä koristeltu rahka- ja kermajälkiruoka.
Kahvikupit muuttuivat muodoltaan modernimmiksi. Perinteisten kukkakuvioiden rinnalle tulivat pelkistetyt linjat, voimakkaat värit ja graafiset kuosit. Arabian 1960-luvun kuppimallit ovat nykyään suosittuja kirpputori- ja keräilylöytöjä.
VIERASTARJOILUSTA TULI RENNOMPAA
1950-luvun kahvipöydässä vieraat istuivat omilla paikoillaan, ja emäntä kaatoi kahvin. 1960-luvulla liikkuminen ja seurustelu tulivat tärkeämmiksi. Ruokaa voitiin ottaa itse vadilta, ja tarjoilut asetettiin sivupöydälle tai olohuoneeseen.
Taustalla soi radio tai levysoitin. Juomat kaadettiin laseihin, ja pienten tarjottavien äärellä saatettiin viettää koko ilta.
Vanha ja uusi elivät silti rinnakkain. Kaupunkikodissa järjestettiin ehkä cocktailkutsut, mutta maalla tarjottiin pullapitkoa ja täytekakkua aivan kuten ennenkin. Suomessa ruokakulttuurin muutos ei tapahtunut yhdessä yössä, mutta 1960-luvulla suunta oli selvä: maailma tuli lähemmäksi ja vieraspöytä muuttui sen mukana.
1960-LUVUN ILLANISTUJAISET
Cocktailtikkuja juustosta, makkarasta ja viinirypäleistä
Pieniä täytettyjä voileipiä
Voileipäkakkua
Peruna- tai italiansalaattia
Täytettyjä kananmunia
Lihapullia tai nakinpaloja
Ananasta, persikkaa ja muita säilykehedelmiä
Kääretorttua tai täytekakkua
Kahvia ja juhlavimmillaan cocktaileja
1960-luvun vieraspöydässä oli jo ripaus samaa ajattelua kuin nykyajan herkkupöydissä: tarjolla oli monta pientä makupalaa, tunnelma oli rento ja vieraat saivat valita itse. Erona oli lähinnä se, että burratan ja hummuksen tilalla pöydässä olivat ananas, nakit ja cocktailtikku.
1960-luku loi pohjan uudelle ruokakulttuurille, joka näkyi suomalaisissa kodeissa entistä vahvemmin seuraavalla vuosikymmenellä. 1970-luvulla fonduepadat, cocktailpalat ja kansainväliset maut nousivat jo koko kansan suosioon.
Sarjan seuraavassa osassa siirrytään 1970-luvulle, jolloin fonduepadasta tuli illanvieton varsinainen ohjelmanumero.
Lähteitä
Ruokatieto: Ruokakulttuuri 1900-luvun puolivälin jälkeen
Ruokatieto: Ravintolat ruokakulttuurin edistäjinä
Yle Elävä arkisto: Näin Helsinki ruokittiin 1960-luvulla
Yle: Ankea suomalainen ruokakulttuuri jäi menneille vuosikymmenille
Yle: Luulitko, että grillaus on kuulunut pitkään suomalaiseen keittiöön?
Martat: 1960-luvun vuosikymmenen teemat
Finna: museoiden 1960-luvun kahvikuppi- ja kattauskokoelmat
SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ
1950-luvulla vieraanvaraisuus tarkoitti ennen kaikkea kuumaa pannukahvia, itse leivottua pullaa, pikkuleipiä ja juhlapöydän kruunua – täytekakkua. Ihanteena oli runsas kahvipöytä, jopa seitsemän sorttia, ja vieraita varten kaapista otettiin parhaat kupit.
HIMAHELLAN TIINA 
Jätä kommentti