HIMAHELLAN TIINA

Pääkuva tehty tekoälyavusteisesti

1950-luvun suomalaisessa keittiössä ei vielä puhuttu arkiruokatrendeistä tai vartin resepteistä. Ruoka tehtiin siitä, mitä oli saatavilla ja mihin perheellä oli varaa. Peruna, ruisleipä, puurot, maito, silakka ja muut kalat, kaali sekä erilaiset keitot ja laatikkoruoat kuuluivat monen kodin ruokapöytään.

Sodan ja pula-ajan vaikutukset tuntuivat vielä vuosikymmenen alussa, mutta 1950-luku oli samalla suuren muutoksen aikaa. Elintason noustessa ruokapöytä alkoi vähitellen monipuolistua.

Millainen voisi siis olla kokonainen viikko 1950-luvun suomalaisessa kodissa?

1950-LUVUN RUOKA OLI YKSINKERTAISTA KOTIRUOKAA

Ruokailutavat ja ruokalajit vaihtelivat paljon sen mukaan, asuttiinko kaupungissa vai maaseudulla ja missä päin Suomea koti sijaitsi.

Maaseudulla oman pellon perunat ja juurekset, puutarhan antimet, metsän marjat sekä kala olivat tärkeässä asemassa. Myös säilöminen oli olennainen osa ruokataloutta.

Arkinen ruokailu oli mutkatonta. Ruokatiedon mukaan 1950-luvulla esimerkiksi työläis- ja maaseutuperheiden arkisessa ruokapöydässä ei välttämättä ollut pöytäliinaa, ja kaikkein vähävaraisimmissa kodeissa aterioita saatettiin edelleen syödä pelkällä lusikalla. (Ruokatieto)

Perheen ruokamenot olivat merkittävä osa taloutta. Marttojen vuoden 1952 neuvonnassa keskityttiinkin kodin rahavarojen taloudelliseen käyttöön ja erityisesti ruokatalouden kustannusten seuraamiseen. (Martat)

VIIKKO KUIN 1950-LUVULLA

Tämä ei ole yhden tietyn perheen historiallinen ruokalista, vaan ajan tyypillisistä suomalaisista kotiruoista koottu viikko. Linkitetyt ohjeet ovat tätä päivää.

MAANANTAI: SILAKKALAATIKKO

Silakka oli edullista arkiruokaa, ja siitä valmistettiin monenlaisia ruokia. Perunoista, silakasta ja maidosta tai kermasta syntyi uunissa kokonainen ateria.

Silakkalaatikon kanssa ei tarvittu montaa lisuketta. Etikkapunajuuret sopivat rinnalle mainiosti.

TIISTAI: KALAKEITTO JA RUISLEIPÄ

Kala kuului suomalaisen ruokapöydän perusaineksiin erityisesti rannikoilla ja järviseuduilla.

Yksinkertaiseen kalakeittoon tarvittiin kalaa, perunoita, sipulia ja maitoa. Päälle tilliä, jos sitä oli saatavilla.

KESKIVIIKKO: LÄSKISOOSI JA PERUNAT

Läskisoosi eli sianlihasta ja ruskeasta kastikkeesta valmistettu ruoka on todellista vanhan ajan kotiruokaa.

Kastikkeen kanssa tarjottiin keitettyjä perunoita ja esimerkiksi puolukkasurvosta.

Nykykorvaan nimi saattaa kuulostaa raskaalta, mutta aikana, jolloin fyysinen työ kulutti paljon energiaa, tuhti ruoka oli tarpeen.

TORSTAI: HERNEKEITTO JA PANNUKAKKU

Kuivatut herneet säilyivät hyvin ja niistä syntyi suuri kattilallinen ruokaa pienellä rahalla.

Hernekeiton jälkeen voitiin tarjota pannukakkua hillon kanssa – yhdistelmä, joka on säilynyt suomalaisena klassikkona vuosikymmenestä toiseen.

Rinnalle pala ruisleipää.

PERJANTAI: MAKKARAKASTIKE JA PERUNAT

Makkarasta sai nopeasti ruokaa koko perheelle.

Sipulin kanssa paistetusta makkarasta ja ruskeasta kastikkeesta syntyi arkinen kastike, jonka luonnollinen kumppani oli jälleen peruna.

1950-luvun ruokalista näyttääkin hyvin sen, kuinka keskeisessä asemassa peruna suomalaisessa ruokataloudessa oli.

LAUANTAI: KAALILAATIKKO JA PUOLUKAT

Kaali oli edullinen, kotimainen ja hyvin säilyvä raaka-aine.

Kaalilaatikkoon käytettiin kaalia, jauhelihaa tai muuta lihaa ja usein riisiä tai ohraa. Siirappi toi ruokaan sille ominaisen makeuden.

Puolukkasurvos täydensi kokonaisuuden.

SUNNUNTAI: KARJALANPAISTI, PERUNAT JA KERROSKIISSELI

Sunnuntain ruoka sai olla arkea parempaa.

Pitkään uunissa hautunut lihapata tai karjalanpaisti oli juhlavampi vaihtoehto silloin, kun lihaa oli käytettävissä.

Jälkiruoaksi sopi metsän marjoista valmistettu kiisseli.

Ja sunnuntaikahville tietenkin pullaa.

MAITO KUULUI RUOKAPÖYTÄÄN

Maito oli 1950-luvun suomalaisessa ruokakulttuurissa paljon nykyistä näkyvämmässä asemassa.

Nykyisen kaltainen kevytmaito ei kuulunut ruokapöytään: kevytmaito tuli Suomessa markkinoille vasta vuonna 1969. (Ruokatieto)

Maitoa käytettiin juomisen lisäksi puuroihin, keittoihin, kastikkeisiin, leivontaan ja jälkiruokiin.

MITÄ 1950-LUVULLA EI VIELÄ SYÖTY?

Kun menneitä vuosikymmeniä muistellaan, aikakaudet menevät helposti sekaisin.

Esimerkiksi broileri ei vielä ollut 1950-luvun tavallista suomalaista arkiruokaa. Suomalainen broilerintuotanto alkoi vasta 1950–1960-lukujen vaiheilla. (Ruokatieto)

Myöhempien vuosikymmenten arkiset ruoat, kuten broilerikastikkeet, pizzat ja monet kansainväliset ruoat, eivät siis kuulu aidosti 1950-luvun tavalliseen viikkoruokalistaan.

1950-LUKU MUUTTI SUOMALAISTA KEITTIÖTÄ

1950-luku oli suomalaisessa kotitaloudessa murroskautta.

Sotavuosien niukkuudesta siirryttiin vähitellen kohti vauraampaa yhteiskuntaa. Myös keittiöiden välineistö kehittyi. Martat kampanjoi vuosikymmenellä toistuvasti parempien keittiö- ja puutarhatyövälineiden puolesta – vuonna 1954 teemana oli jopa ”Veitsisarja jokaiseen kotiin”. (Martat)

Myös lihansyönti alkoi lisääntyä sotien jälkeisen ruokapulan hellittäessä. Finna nostaa 1950-luvun mainoskuvastoa käsittelevässä aineistossaan esiin juuri ruokapulan jälkeisen muutoksen ja lihankulutuksen kasvun. (Finna)

Suomalainen ruokapöytä alkoi hiljalleen muuttua.

Mutta vielä 1950-luvulla hyvän arkiruoan perusta oli varsin yksinkertainen:

perunaa, leipää, puuroa, maitoa, kalaa, kaalia ja sesongin mukaan sitä, mitä omasta maasta, metsästä tai lähistöltä saatiin.

Siinäpä oikeastaan aika hyvä lähtökohta ruoanlaittoon tänäkin päivänä.

LÄHTEET

Ruokatieto: Ruokakulttuuri 1900-luvun puolivälin jälkeen (Ruokatieto)
Ruokatieto: Juomakulttuuri (Ruokatieto)
Ruokatieto: Tilalta kuluttajalle – liha (Ruokatieto)
Martat: 1950-luku – Vuosikymmenen teemat (Martat)
Martat: Kohennusta kotitalouteen (Martat)
Finna: Mainoskuvastoa sotien jälkeen (Finna)

SAATAT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ